Pääkirjoitus: Inhottaako? Mieti, mistä tunteesi johtuu

Siivoilin äskettäin keittiönkaappeja, niitä ylimpiä mitä ei availla juuri koskaan ja joiden sisältä löytyy unohdettuja aarteita, kuten muovipillejä, eläköitynyt kahvinkeitin ja pari pölyistä pääsiästipua.

Rättini selkään kiipesi jokin musta möttiäinen. Päästin pienen inahduksen ja nitistin koppiksen hengiltä. Seuraava askel oli katsoa ylähyllylle ja tarkistaa ettei niitä ole enempää.

Kauhukuvat valtasivat ajatukseni. Mitä jos niitä on siellä mustanaan? Mitä jos ne osaavat lentää!? Tunsin alkukantaista inhoa ja pelkoa tuntematonta kohtaan.

Päätin kuitenkin selvityä tilanteesta itse ja olla soittamatta paniikkipuhelua poikaystävälle (okei, laitoin viestin kuitenkin). Tsemppasin itseäni ja kyseenalaistin pelkoani. ”Rauhoitu Unna, miksi pelkäisin pientä harmitointa koppakuoriaista? Vaikka niitä olisi montakin, ne eivät tekisi minulle mitään. Rauhoitu.” Ja kas nousin rohkeasti tuolille ja kurkkasin kaappin. Ei ketään.

Pelko uusia ja tuntemattomia asioita kohtaan on luonnollista ja joskus järkevääkin. Jos erilaisuus esimerkiksi jotain ihmisryhmää kohtaan saa aikaan inhoreaktion, kannattaa pysähtyä miettimään mistä se johtuu. Onko siihen joku syy, kuten vaikkapa oma trauma tai tiedon puute, vai onko kyseessä primitiivinen reaktio, joka sekin tulkitsee asioita usein päin metsää?

Loppujen lopuksi pelko tai inho erilaisia asioita, kuten ruokia tai ihmisryhmiä kohtaan tekee hallaa eniten itselle. Tieto lisää tuskaa, mutta usein myös auttaa ymmärtämään asioita eri näkökulmista.

Eikä asioiden hyväksyminen tarkoita omien mielipiteiden tai arvojen muuttamista. Joku laittaa aamupuuronsa marjoja, toinen voita, joku molempia ja yksi ei koskisi moiseen velliin pitkällä tikullakaan!

Elämä olisi aika mautonta puuroa, jos kaikki ajattelisimme ja käyttäytyisimme samalla tavalla.

Unna Takalo

Toimittaja