Pääkirjoitus: Isä ja muksut ottavat roolia pyhänä

Äitienpäivä on pyhänä. Kuten isänpäivä, joulu ja juhannus, sekin tulee joka vuosi. Kaikkiin juhlapäiviin liittyy mukavia rutiineja. Pitkällä kokemuksella tiedän jo, miten tuleva juhla-aamu todennäköisesti meillä tulee menemään.

Minun sunnuntaipäiväni alkaa noin kello 8.30, jolloin herään joko vaimon tai koiran vierestä – riippuen siitä, onko Sylvi könynnyt väliimme yöllä.

Juhlapäivän alkajaisiksi valmistan nuorisoavusteisesti tai ilman – luultavasti ilman, lasteni äidin suosiman aamiaisen ja keitän vahvan kahvin. Sitten kipaisen koiran kanssa lehdet laatikosta. Samalla taittuu snadi metsälenkki, jolla tavataan esimerkiksi Roope, Niko, Salli tai Aksu.

Sisälle päästyäni herättelen teinit ja juhlapäiväksi kotiutuneet täysi-ikäiset lapset. Enemmän tai vähemmän väsynyt viisikkomme hiipii makkariin, laulaa aamuäänisen pontevasti paljon onnea, heiluu, kiljuu ja mölyää, jonka jälkeen piltit halaavat mutsia.

Tässä kohtaa ojennetaan myös pieniä lahjoja ja kuiskitaan lyhyitä, mutta painavia lauseita tyyliin kaksi–kolme sanaa. Viimeistään halausten yhteydessä koira nuolee päivänsankarin – ja todennäköisesti aamutohinasta innoissaan myös kaikkien muiden – naaman.

Äiti jää sänkyyn lukemaan lehtiä. Me muut hakeudumme eri kodinosiin, kukin tarpeidensa ja pyrkimystensä mukaan. Toivottavasti lapsia jää satunnaisesti lojumaan ja torkkumaan vanhempiensa petiin sikin sokin – se olisi varmasti äidille ihanaa.

Koska päivänsankaria ei saa rasittaa juhlapäivänä, muut astuvat esiin ja ottavat roolia. Minä valmistan ruuan, josta on vielä vain kalpea aavistus, mutta keksin kyllä jotakin. Tällä hetkellä vahvoilla ovat norjalaiset kalanyytit, jotka kauan sitten olivat bravuurini.

Jälkiruuaksi voisi nousta vaikka ranskanpastillimerestä kohoava suklaatorni. Se on helppo valmistaa: otetaan erilaisia makusuklaalevyjä, jotka napsitaan halutunkokoisiksi irtopaloiksi. Paloista kasataan korkeina huojuvia torneja niin kauan kuin tavaraa riittää. Robustissa kömpelyydessään hellyttävä jälkiruoka maistuu kaikille ja kestää iltaan saakka.

Suunnilleen noin se voisi mennä. Jos kuitenkin eurojackpotista tulee päävoitto, ohjelmaan saattaa tulla muutoksia. Tai itse asiassa tuskin silloinkaan, ainakaan varhaisosuuteen.

Halivoittoisia äitienpäivän aamuja on vaikea rahallakaan pistää paremmaksi.

Hyvää äitienpäivää kaikille Eparin lukijoille!