Pääkirjoitus: Jos et enää pysty – on syytä huolestua

Repäisin taannoin Hesarista talteen jutun, jossa lastenkirjallisuuden asiantuntija Päivi Heikkilä-Halttunen puhui siitä, kuinka nykyvanhemmat ovat unohtaneet lapselle lukemisen merkityksen. Samalla ”kirja on hävinnyt kilpailun muille ärsykkeitä tuottaville härpäkkeille”. Heikkilä-Halttunen toteaa, ettei kirja ole kodeissa enää samalla tavalla arkinen esine kuin ennen.

Tottahan tuo tietysti on. Kirja on hävinnyt monta erää muille härpäkkeille paitsi lasten käsissä, myös vanhempien. Kehässä seisoo ykkösenä älypuhelin, joka sisältää kaiken kivan somesta uutisvirtaan ja Youtuben loputtomaan videotoistoon – muun muassa.

Aika moni voi edellisen allekirjoittaa, vaikka muuta itselleen uskottelisikin. En minä ainakaan lue kirjoja enää samaan tahtiin kuin ennen. En, vaikka olen kasvanut kiinni kirjoihin 70-luvulta lähtien. Nykylapsille tilanne on vielä aivan toinen. Kirjoja käytetään kyllä koulussa, mutta kuinka paljon enää kotona?

Monta syytä kuitenkin olisi, sanovat asiantuntijat. Samassa HS:n jutussa aivotutkija Minna Huotilainen neuvoo lukemaan ääneen pienille, puhumaan opetteleville lapsille. Se vaikuttaa merkittävästi lapsen oman lukutaidon kehittymiseen. Samalla aikuisen kanssa kirjasta käyty keskustelu kehittää sanavarastoa ja ajattelua.

Samoja kykyjä petraa myöhemmin lapsen oma lukeminen. Sujuvasta taidosta on iloa myös silloin, kun eteen pätkähtää satoja sivuja tenttikirjallisuutta. Videoilta opiskelu varmasti lisääntyy, mutta vielä aika harvaan ammattiin valmistuu yhtään lukematta.

Oma tärkeä lukunsa on kaunokirjallisuus, joka tutkimusten mukaan kehittää empatiakykyä. Tarinaa lukiessa tulee eläydyttyä ja ajateltua, miltä kirjan henkilöistä – toisista ihmisistä – tuntuu.

Nyt tutkijan varoitus: Jos olet ennen pystynyt lukemaan kirjaa keskeytyksettä, muttet pysty siihen enää, on syytä huolestua. Aivojen ja keskittymiskyvyn treeni olisi syytä aloittaa pikapuoliin. Alkuun voi ottaa lyhyempiä tekstejä ja edetä pidempiin. Pitkiin siksi, että kun lukee ja seuraa pitkää tarinaa, joutuu mielessään palailla myös taa päin, mikä voitelee tehokkaasti muistia.

Tästä kaikesta moni saa helposti huonon omantunnon, mutta ehkä se oli tarkoituskin. Minä ainakin sain. Olen kerännyt listaa muutamasta kirjasta, jotka haluaisin lukea. Aion kesälomalla harventaa rivistä ainakin yhden, ehkä parikin opusta.

Puhelinta yritän samaan aikaan käyttää vähän enemmän kuten luuria, johon toimitellaan tarpeen tullen.

Tero Hautamäki

päätoimittaja