Pääkirjoitus: Jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä

Lokakuun alussa he tulevat ja täyttävät Seinäjoki Areenan. Nuo aivoiltaan ja hengeltään hyvinvoivat käsityöihmiset. Joku voisi sanoa että yli-ihmiset, mutta ei nyt mennä siihen, jotteivät ylpisty.

Jotain opittavaa meillä muilla kuitenkin heiltä on. Se jää ainoaksi päätelmäksi kun kurkkaa tekstiiliopettajaliiton, TOLin, kotisivuille vaikka vain pikaisesti.

Nimittäin, käsityöt kehittävät luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Kahdella kädellä tekeminen aktivoi kumpaakin aivopuoliskoa, mikä parantaa aivoklimpin yhteistyötä kokonaisuutena.

Käsitöissä käytettävät materiaalit ja töiden kolmiulotteisuus stimuloivat aivoja ja kehittävät avaruudellista hahmottamiskykyä. Ehkei olekaan satttumaa, että valtakunnalliset käsityömessut järjestetään juurikin täällä avaruuden pääkaupungissa.

Nyt koululaiset huomio! Kouluissa tehtävät käsityöt eivät todellakaan ole turhaa ajantappoa ”tärkeämpien aineiden” välillä. Päinvastoin. Luova toiminta aktivoi, auttaa keskittymään ja mahdollistaa vaikeiden asioiden oppimista.

Samalla käsitöiden tekeminen, siis jonkin osaaminen, nostaa itsetuntoa ja luo positiivista kuvaa omasta pystyvyydestä. Onpa taito- ja taideaineita esitetty yhdeksi syyksi suomalaisten Pisa-menestykseen. Täällä kun on ainakin joskus käytetty lukuaineiden opetukseen muita maita vähemmän aikaa.

Vierasta kieltäkin voi kuulemma paremmin sisäistää vaikkapa tv:n ääressä jos samalla neuloo, virkkaa tai muuten puuhii käsillään luovasti. Vaikutus perustuu oikean käden alueen ja kielellisen järjestelmän läheiseen sijaintiin aivoissa. Pitäisikö siis virkkuu ja muu sellainen olla jopa pakollista luennoilla ja oppimistilanteissa?

Me viisaat nykyihmiset, praesens homo sapiensit, elämme usein itseaiheutetusti stressaavia aikoja. Kaikesta kuormasta palautuakseen aivot tarvitsevat mielekästä tekemistä. Käsityöt auttavat rentoutumaan ja purkamaan stressiä, ja usein lopputuloksena on jotakin konkreettista kivaa. Se on paljon se.

Sokerina pohjalla: käsityö voi opettaa armollisuutta itseä kohtaan. TOLin mukaan kesken jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa framille. Miksi? Koska ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla, mikä taas on ehtona tuleville onnistumisille. Oman keskeneräisyyden sietäminen on tärkeää älyllisen kehityksen kannalta.

Kaiken edellä olevan perusteella en näe muuta vaihtoehtoa kuin vierailla käsityömessuilla imemässä vähän vaikutteita ja valaistumista.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja