Pääkirjoitus: Kaimani tietää Kurikan lottovoittajan

Tero Talaslahti tietää lottovoittajat kasvoilta ja nimeltä. Veikkauksen tiedottaja on urallaan kahvittanut toistasataa lottovoittajaa. Uunituore tapaus on lauantailta Kurikasta, eikä mitalikahveja lie vielä juotu. Tosin siihen ei ole ehkä tarvettakaan, sillä lakeuden uusi superrikas pelasi pelinsä netissä. Rahat kilisevät tilille kolmen viikon karenssin jälkeen ilman Veikkauksessa käyntiäkin.

Kuitenkin moni lottovoittaja tykkää piipahtaa Veikkauksen konttorissa, missä makiat voittokaffeet törsätään Arabian Festivo-astioista. Sufeeta hörppiessä voi samalla saada vähän vinkkiä kuinka olla ja elää nyt, lottovoittajana. Se voi olla hyvinkin arvokasta tukea. Sellaisia keskusteluja ei helposti Kurikan raitilla käydä.

Pikemmin voi käydä niin, että kontaktinotto tuttaviin ja muihin vähenee, kun pelkää möläyttävänsä voitostaan. Eihän se satumainen onnenpotku mikään rikos ole, kyllä siitä puhua saa, mutta ihmisluonteen kun tuntee, ei ehkä kannata.

Naapurin äkkirikastuminen poikii tunnetusti kateutta, joka ajan myötä voi synnyttää ties mitä lieveilmiötä. Mölyt mahassa siis.

Kyllä me teidät sitten arvaamme, kun muutatte vuoden sisällä pois Kurikasta, kenties aina Etelän aurinkoon saakka. Oi, miten sietämätöntä. Ainoa keino sietää moista on voittaa riittävä potti itsekin.

Lauantain voittorivi oli 7, 16, 18, 29, 35, 37, 38. Tuikituttuja numeroita kaikki, samoja olen raksinut ruutuun tämän tästä. Olen myös joskus jättänyt lottokupongin Kurikan kioskille siellä kyläillessäni, mutten tällä kertaa. Harmi.

Olisi ollut rentoa voittaa viikonloppuna, tulla maanantaina töihin ja päivitellä tällainen pääkkäri siitä, miten joku onnekas on veikannut Kurikassa jättipotin. Samalla olisin hälventänyt epäilykset itsestäni voittajana.

Työpaikan kahvipöydässä olisin kuulostellut pokerinaamalla perinteisiä pohdintoja siitä, miten kukin käyttäisi pikavoittonsa, jos sellainen kohdalle osuisi. Ihmisten suunnitelmissa ovat yleensä kesämökit ja ulkomaanmatkat. Ei lottovoittajakaan siis ihmeitä kaipaa, tavallisen virtasen normihuveilla mennään. Tosin huveja on monenhintaisia. Mihinkään todella eksklusiiviseen, kuten kuumatkaan, lottovoittajan pennoset eivät kuitenkaan piisaa. Sen kun voittaja hyväksyy, pärjäilee varmasti.

Jos minä voittaisin, lähtisin saman tien makutuomarini kanssa Eurooppaan hankkimaan meitsille uudet prillit. Tietäkää siis, että jatkossa kasvoiltani voi helposti lukea mahdollisen lottovoiton.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja