Pääkirjoitus: Kakkia kanssa! – DNA paljastaa roistot

Lukija Espanjasta soitti. Hän pyysi tekemään juttua tavasta, jolla paikalliset yrittävät päästä eroon joka paikassa lojuvista koirankakkakasoista. Juttu kuulosti aprillipäivän uutiselta, mutta muutaman Google-haun jälkeen selvisi, että ihan tositarinasta on kyse.

Malaga on päättänyt, että kaikki kaupunkiin rekisteröidyt liki satatuhatta koiraa on vietävä DNA-testiin. Tuloksista syntyy geenipankki, jonka tietoihin verrataan kaduilta löytyneistä pökäleistä saatuja DNA-ketjuja. Kun parit kohtaavat, ulosteet julkiselle paikalle jättänyt koiranomistaja saa rikkeestä sakon. Sen suuruus vaihtelee 200 eurosta jopa 500 euroon. Yhden jätösläjän analysointi maksaa parikymppiä. Jos koiran omistajaa ei löydetä, kulut jäävät kaupungin kontolle.

Likaisen työn joutuvat tekemään Malagassa puhtaanapitotyöntekijät. Jos menetelmä tulisi Suomeen, miten homma täällä hoidettaisiin? Pitäisikö tehtävä sälyttää kaupungin siistijöille tai esimerkiksi puistotyöntekijöille?

Itselle ensimmäisenä mieleen tulee hieman huumorilla höystetyllä ajattelumallilla Posti. Firman työntekijöille on kirjeliikenteen vähennyttyä etsitty korvaavia töitä. Koirat puolestaan nostavat mielellään jalkaa juuri postilaatikoiden tolppien kohdalla. Kun postinjakaja näkee kadun varressa höyryävän läjän, hän voisi yhdellä pysähdyksellä napata kaksi kärpästä.

Maaseudulla on ojia ja pientareita Keski-Eeuroopan isoja kaupunkeja enemmän, mutta silti lumen alta paljastuvat kakat ärsyttävät. Kyse ei ole pelkästä esteettisestä haitasta, sillä ulosteesta voi levitä tauteja ja loisia niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Tartunta ei aina vaadi kosketusta, sillä ilmavirta voi kuljettaa pöpöjä kauaskin.

Hännänheiluttajien omistajat puolustelevat kakkapussien unohtamista kotiin sillä, että uloste maatuu luonnossa nopeasti. Näin on, mutta harva tulee ajatelleeksi, että maahan jätetty kakkakasa häiritsee maaperän ravinnetasapainoa ja vaikuttaa kasvillisuuteen.

Oman koiran papanat tuntuvat kovin pieneltä ongelmalta, mutta yhdessä syntyy tässäkin asiassa enemmän: Suomen 800 000 koiraa ulostavat vuodessa 44 miljoonaa kiloa. Sillä pystyy jo hetkauttamaan ekosysteemiä. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikka sitä, että kivikkoisesta metsäpolusta kehittyy pikku hiljaa pökäleiden ja niiden aiheuttaman rehevöitymisen takia pujopelto.

Jos kakkapussi jäi kotiin, Seinäjoella sellaisen voi napata automaatista, joita on eri puolilla kaupunkia yhteensä 25 kappaletta. Omistit koiran tai et, tehokas ja nopea ase kakkasodassa on liimata tien lähellä olevan jäteastian kylkeen koirankakkaroskis-tarra. Se antaa luvan pudottaa kakkapussin kyseiseen astiaan. Tarroja voi hakea ilmaiseksi Seinäjoen kaupungintalon infosta.