Pääkirjoitus: Karanteeni saa jo tekemään tykinkuulia

Muutama viikko kotona ja tähän on tultu. Makaan mahallani keittiön matolla pääsiäisen ruuanmurujen seassa. Kädet vartalon molemmin puolin, pää käännettynä vasemmalle. Tyhjään keuhkot, suoristan kasvot kohti lattiaa ja pingotan lihakset. Ruumis nousee sentin–pari ilmaan vatsakosketusta lukuun ottamatta – ensimmäinen kotona tehty tykinkuula!

Löhähdän lattialle, pää kääntyy oikealle. Sieltä tuijottaa koira. Ihmettelee kai, miten isäntä on vajonnut noin alas.

Puristan vielä muutaman kuulan. Sitten kurkistan luukusta uunikalan ilmettä. Katan pöydän ja rullaan takaisin selinmakuulle. Alan viritellä jousiampujaa.

Kyllä, kyse on pilates-liikkeistä. Korona kaatoi ryhmän kokoontumiset, mutta kroppa huutaa hyvää tekeviä liikesarjoja. Ei ihme. Etätöissä olen jo istunut kaikissa mahdollisissa asennoissa, enimmäkseen huonoissa. Vielä selkä ei pahemmin reistaa, mutta se on ajankysymys.

Aloitin pilateksen työporukan mukana 3–4 vuotta sitten. Kiinnostuin lajista, joka satsaa liikkuvuuteen ja keskivartalon syvien lihasten herättelyyn.

Kuntokovisten mielestä pilates saattaa olla nynnyilyä. Tietäkäätten, myös pilateksessa voi tulla hiki ja lihas joutua koville. Mutta ennen kaikkea kyseessä on jumppamaailman tyylikkäin laji, jossa oleellista on myös zeniläinen rauhoittuminen.

Se, että aloin muistella noita liikkeitä kotona, saattoi olla liikunnan tarvetta. Se saattoi olla myös merkki siitä, että ikävöin arkea, jota elettiin ennen koronaa.

Kotoilu voi hetkittäin tympiä, mutta onneksi on itsemääräämisoikeus. Kotona voit tehdä juuri niin kuin haluat – pääasia että viihdyt, etkä loukkaa muita.

Aikanaan kaikki hyvät rutiinit palaavat itse kullekin. Sillä välin, pidetään pää kasassa ja kädet saippuassa!

Tero Hautamäki

päätoimittaja