Pääkirjoitus: Kaupungin olohuone vs. kodin olohuone

Seinäjoen keskustaa kehitetään kohti ihannekuvaa. Se ei ole vielä kirkas, mutta tarkentuu vähän kerrallaan. Kaupungin kanssa kehittämishankkeessa toimii Anssi Lassilan vetämä, tunnettu ja ansioitunut Oopeaa-arkkitehtitoimisto. He ovat tuoneet mukanaan tanskalaisen Gehl-toimiston, jonka väki on erikoistunut ihmisen mittakaavaan kaupunkisuunnittelussa. Ilkassa haastateltiin maanantaina Gehlistä arkkitehti Jonna Ekholmia, joka kertoo pitävänsä Ideaparkin rakentamista Jouppiin surullisena uutisena.

Surusta en tiedä, mutta onhan se erikoinen ratkaisu, kun samaan aikaan kaupungille suunnitellaan vetovoimaista keskustaa. Vähän kuin oikea käsi kilpailisi vasenta vastaan. Tietysti ystävyysottelussa sparrataan kummastakin voittajaa, mutta silti. Toisaalta, jos keskusta halutaan rauhoittaa aivan muunlaisia houkutuksia varten, mitään matsia ei edes tarvitse ottaa.

Kkeskustoista on muodikasta puhua kaupunkilaisten olohuoneina. Se on kaunis ajatus. Jokaisella kaupunkilaisella on kuitenkin koti, jossa on jo olohuone. Siellä on löhötuoli ja töllö netflixeineen, parin askeleen päässä myös jääkaappi ja wc.

Pärjätäkseen kodin olohuoneelle kaupungin olohuoneen täytyy olla kiinnostava ja kehittävä paikka, jossa vierailusta on hyötyä. Vasta sitten sinne tulee varta vasten lähdettyä. Hyöty voi olla sosiaalista, tiedollista tai taidollista, mieluiten viihdyttävästi paketoituna.

Tältä pohjalta tulevat helposti mieleen tutut vetonaulat kuten kirjasto, elokuvateatteri ja ravintolat. Mitä muuta? Ehkä terveyspalveluja? Entä voisiko olla special-kahviloita, joissa näkisi vanhoja leffoja, voisi pelata, paijata kotieläimiä tai ohjatusti opetella uusia kädentaitoja.

Viihtyisään kävelykeskustaan sietäisi kulkea julkisilla ja pyörillä, tai ainakin autot puikattaisiin maan alle parkkiin. Autoton on yhtä kuin metelitön, mikä lisää rentoa olohuonemaisuutta ja hyvää fiilistä.

Elämään eri sisältöjä tarjoavalla keskustalla on mahkuja pärjätä. Tulevaisuudessahan moni saattaa tilata ostokset suoraan kotiin eikä ehkä lainkaan vaivaudu kauppoihin. Muiltakin osin digiaika ohjaa meitä yhä yksilöllisempään elämään. Onneksi geeneissä piilee luolamiehen viettejä. Voidakseen hyvin ihmisen on jatkossakin aika ajoin päästävä fyysisesti osaksi yhteisöä, lajikumppaneidensa seuraan, vaikka sitten keskustaan.

Toivon ja uskon, että Seinäjoki-Lassila-Gehl-trio leipoo uudesta keskustasta paikan, jossa kaikenkirjavat homo sapiensit tallustavat toisistaan, tuoreista ideoista ja hyvästä kaupunkisuunnittelusta voimaantuen.

Sitä kelpaisi taivastella.

>>>>>>> Stashed changes