Pääkirjoitus: Kiitos Huuhkajat, kiitos Glen Kamara

Maanantai-iltana tuli koettua elämäni tähän saakka jännittävin nolla–nolla-peli, aina 74. minuutille saakka. Sitten repesi. Belgia, maailmanlistan ykkösmaa, oli Suomelle liikaa ja vei ansaitusti pisteet.

Samalla taisi päättyä Huuhkajien lento Suomen ensimmäisissä EM-kisoissa. Ei se mitään, matka on ollut monin tavoin huikea ja viihdyttävä näin faninkin näkökulmasta.

Suomi on nyt ensi kertaa minun eläessäni maailman futiskartalla niin, että aiheen tiimoilta voi käydä luontevia keskusteluja vaikkapa tuttavaperheen italialaisen vävypojan kanssa.

Hienojen urheilusuoritusten lisäksi olen ihaillut Suomen pelaajien superfiksua esiintymistä mediassa koko kisataipaleen ajan.

Fiksun ja filmaattisen, iloisen ja itsevarman meiningin mahdollistaa loistava yhteishenki, joka on huokunut joukkueesta viimeisen parin vuoden ajan. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -ajattelu on tullut esiin monessa kohtaa monella tapaa. Se kelpaa kaikille opiksi.

On ollut myös mahtava tutustua Suomen pelaajiston monikansalliseen taustaan ja lukea heidän eri maita kiertäneistä urapoluistaan, joiden varrella ei voi kuin kasvaa fiksuksi maailmankansalaiseksi.

Suomen kenties tärkein yksittäinen kenttäpelaaja on ollut keskikentän tummaihoinen taituri Glen Kamara. Hän on näkyvällä roolillaan ja esikuvamaisella pelaamisellaan tehnyt merkittävää tulosta maajoukkueen eteen. Samalla hän on tehnyt arvokasta rasisminvastaista työtä koko Suomea ajatellen.

Toivottavasti sama ilmiö leviää pian viheriöltä jäälle. Olisi hienoa nähdä tummaihoisia jääkiekkoilijoita Suomen lätkämaajoukkueen vastuunkantajina ja maalintekijöinä. Se olisi loistavaa suvaitsevaisuuskasvatusta paitsi Suomen urheilua seuraavalle nuorisolle, myös ja eritoten kääkemmille ikäluokille.

Tero Hautamäki

päätoimittaja