Pääkirjoitus: Kuski sometti – päätoimittaja löi päänsä

Täpärällä se oli. Se, etten joutunut kirjoittamaan yllä olevaa otsikkoa Epariin joku viikko takaperin.

Olin pyöräilemässä Kalevan Navettaa kohti Jerikon alueen läpi iltapäiväaikaan. Toiseen niistä kahdesta risteyksestä tuli tarpeettoman kovaa ja suorasukaisesti punainen auto ja oli vähällä ajaa päälleni. Kuiva keli ja huolletut etujarrut pysäyttivät minut neljännesmetri ennen törmäystä.

Tässä kohtaa autokin jarrutti, mutta vähän pitkäksi se meni. Sisältä minua vilkaisivat säikähtäneinä kuski ja apukuski – kumpikin puhelin kädessä. Voin sen sanoa, koska näin asian selvästi etulasin ja vielä sivuikkunankin läpi.

Kyseinen fakta yhdistettynä huolettomaan ajoon saa varovasti olettamaan, että autossa saattoi olla käynnissä jonkin sortin sometus – tai ehkä luurista vain katseltiin elokuvia.

En arvioi näiden autoilijoiden ikää, koska en halua osoitella mihinkään suuntaan. Jokainen tietää, kuinka hölmöillä osaavat kaikenikäiset.

Allekirjoittanut lähestyy hyvää vauhtia myöhäiskeski-ikää. Koska elin lapsuus- ja nuoruusvuoteni 70–80-luvuilla, puhelin ei ole koskaan täysin kasvanut kiinni käteeni. Ei vieläkään, vaikka olen viimeiset 20 vuotta tehnyt parhaani sen juurruttamiseksi.

Autoillessa yritän kovasti välttää kännyköintiä. Taustalla voi olla silkkaa kokemuksen tuomaa varovaisuutta.

Olen joskus ollut lievemmissä kolareissa tai todistanut sellaista, ja aina se on yhtä rumaa. Ääni, joka syntyy pienestäkin törmäyksestä, on hätkähdyttävä.

Silti minullakin on suuri houkutus puhelimen vilkuiluun vaikkapa liikennevaloissa. Miksi ihmeessä?

Jonkin Whatsapp-viestin lukeminen ei ole sen arvoista, että jää tien tukkeeksi tai pökkää edellä ajavan perään tai pahimmillaan törmää jalankulkijaan.

Kirjoitan tätä siis yhtä paljon itselleni kuin muillekin.

Liikenneturvan tuoreessa kyselyssä joka kymmenes tienkäyttäjä kertoo joutuneensa viimeisen vuoden aikana vaaratilanteeseen käytettyään kännykkää liikenteessä. Hieman yllättää tuo ”joka kymmenes”. Voisi luulla, että luku on 2020-luvulla isompi.

Älypuhelin on monen kohdalla vakiinnuttanut paikkansa elämän keskipisteenä. Litteä palikka alkaa olla niin viihdekeskus kuin työpöytä ja terveydenhoitaja. Kännykän käyttö ei siis tulevaisuudessa ainakaan vähene.

Siksi jokaisen olisi irtisanottava puhelimen rooli liikenteessä jo ennen rattiin tai sarviin tarttumista. Muuten voidaan pian nähdä rattijuopon rinnalla uusi rangaistava nimike – luurijuoppo.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja