Pääkirjoitus: Lakeudenkin nuorilla on ilmastoahdistus

Pelkään, etten saa elää elämää, jota ansaitsisin elää. Pelkään myös mahdollisten tulevien lasteni puolesta, joille tämä planeetta jää, kun itse vanhana kuolen.

Näin kirjoittaa yläkoululainen Seinäjoelta. Hänen pelkonsa aiheuttaa ilmastoahdistus, jota nuoret yhä enenevästi potevat.

Lisää voit lukea sivulta 12, jonne Eparin TET-harjoittelija Enna Rinne teki aihetta käsittelevän jutun. Nykynuoret myös lakeuksilla ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, koska se tulee vaikuttamaan heidän ja heidän mahdollisten lastensa elämään monella tapaa.

Ei ole yllätys kuulla, kuinka nuoret haluaisivat nähdä maailmaa ja matkustella elämysten perässä yhtä paljon kuin edellinen sukupolvi. Ilmastoahdistus ja tietoisuus päästöistä jarruttaa kuitenkin monen haaveita jo yläkouluikäisenä. Aika karua.

Tein pientä nuorisogallupia pitkin viime viikkoa Koulukadun varrella ikähaarukalla 15–27 vuotta. Kyselyn tulos oli, että keskimäärin nuoret pitäisivät kohtuullisena lentää ulkomaille noin kerran vuodessa.

Jos ei jonain vuonna matkustaisi, voisi toisena vuonna tehdä kaksi matkaa. Eniten haluttiin matkustaa Eurooppaan ja Amerikkaan.

Nälkä nähdä mualimaa on siis kova, tietenkin. Toivotaan, että moottorit ja polttoaineet kehittyvät vauhdilla. Tähän liittyen – Finnair haaveilee lentävänsä pientä, 20-paikkaista sähkölentokonetta jo vuonna 2026.

Niin tai näin, arvaan vahvasti, että lomailu lentäen tulee jatkossa kallistumaan ja harvenemaan, mutta reissut pitenemään kestoltaan.

Siitä tulee myös entistä enemmän kehtaamiskysymys. Ei ole enää tyylikästä lentää kovin usein.

Myös laivaliikenne on kova päästöjen aiheuttaja. Tulevaisuudessa saatetaankin lomailla enenevästi maata pitkin. Mikään junavuoro Suomesta ei kuitenkaan singahda Atlantin yli. Voi se silti viedä nätisti ympäri Eurooppaa.

Viimeistään vuonna 2050 ilmastollisia muutoksia on jo paljon käynnissä. Ikävä kyllä ne, joilla on suurin valta päättää asioista nyt, eivät ehkä 20–30 vuoden kuluttua ole näkemässä tekojensa tai tekemättömyyksiensä seurauksia.

Siinä on yksi ilmiön suurista ristiriidoista. Asia nousee esiin myös Eparin jutussa.

Suomi ei tule sijaintinsa vuoksi olemaan ilmastonmuutoksen suuria kärsijöitä ilmastollisesti. Henkisesti kyllä. Samassa veneessä ollaan, ja lisääntyvä tieto lisää tuskaa.

Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys olisivat kuitenkin vielä pahempi taakka.