Pääkirjoitus: Liikumme hitaasti, mutta oikeaan suuntaan

Syyskuussa Suomea rikastuttanut Upeart-festivaali ulottui nyt ensi kertaa Seinäjoelle. Sitä myöten tänne pelmahtivat italialaiset Mangionen veljekset ja jättivät jälkeensä jäätävänkokoisen muraalin osoitteessa Luomanranta 7.

Samassa rytäkässä meille saatiin myös Silja Selosen maalaamia isoja pikkulintuja, joita voi bongata eri puolilta kaupunkia peräti 15 eri talon seinästä. Näin Seinäjoki on taas hitusen enemmän maailman taidekartalla – muraaleja kun on pidetty perinteisesti yhtenä urbaanin taidekaupungin merkeistä.

Huviksesi voit käydä verkossa Upeartin sivuilla kurkkaamassa 11 muun suomalaisen kaupungin tuoreita muraaleja. Voit todeta, että monella kylällä on tehty paljon rohkeampia seinämaalauksia. Jostain on kuitenkin aloitettava ja parempi lähteä liikkeelle maltilla. Seinäjoen muraalit eivät ainakaan saa ketään pillastumaan. Sen sijaan käy toivottavasti niin, että niiden hillitty charmi voittaa uusia taloyhtiöitä puolelleen. Se voisi poikia jatkossa muutaman muraalin lisää.

Yksi paikka, johon odottelin maalausta jo tällä kierroksella on lyseon torin puoleinen seinä. Siihenhän ehdotti ensi kerran teosta tasan 20 vuotta sitten paikallinen taiteilija Kalervo Koskiniemi. Elettiin tangobuumin kuuminta aikaa, joten oli luonnollista, että ehdotus kuvasi tangoa tanssivaa paria. Tuon kuvan luonnos kuulemma pyöri 90-luvulla eri päättäjien pöydillä, mutta hukkui lopulta jonnekin. Hukkuiko kaupungissa samalla uskallus vai osaaminen, jäänee ikuisiksi ajoiksi historian hämärään. Jos tuo kuva olisi maalattu aikoinaan, olisimme olleet Suomessa muraalin uranuurtajia. Nyt tulemme paljolti jälkijoukoissa, vaan haitanneeko tuo. Pääasia, että vihdoin satsataan elinympäristön viihtyvyyteen myös kuvallisella kaupunkikulttuurilla.

Tässäkin asiassa liikumme hitaasti, mutta oikeaan suuntaan.

Tero Hautamäki