Pääkirjoitus: Luuri käteen ja kolhuton tomaatti kotiin?

Paikallinen ruokajätti ilmoitti tällä viikolla aloittavansa ruuan nettikaupan sittenkin vasta keväällä. Aiempi suunnitelma oli lähteä matkaan jo tämän vuoden puolella. No, tuskin asialla superkiire on, vaikka moni sitä varmaan odottaakin.

Paras uutinen ruuan lisääntyvä nettishoppailu on esimerkiksi kiireisille lapsiperheille ja heikentyneille vanhuksille. Iloa lisää se, jos kauppa tarjoaa keräilyn päälle kotiinkuljetuksen.

Eri asia on, mitä mikäkin maksaa. Etelä-Suomessahan elintarvikkeiden nettikauppa on jo arkista. Siellä kaikki kaupat eivät enää edes veloita poiminnasta, koska kilpailu on kovaa. Kauppakassin ilmainen kerääminen asiakkaan noudettavaksi on hyvä kilpailuvaltti.

Veikkaan, että näillä nurkilla ruuan nettikauppa ei ihan heti kasva markettimyynnin ohi. Yksi syy on se, ettei meillä lungeilla pohjalaisilla ole samanlainen hosu kuin isoissa cityissä. Harvaanasutulla seudullamme ei koskaan synny näännyttäviä ruuhkia. Kauppaan pääsee aina helposti ja nopsaan – jos on auto.

Toisaalta, kun ajat autolla kauppaan, olet taas sen verran saasteisempi ihminen. Toisaalta kaupassa kävelyn ja kassien kanniskelun voi nähdä hyötyliikuntana ja terveenä haahuiluna, jolla voi vähän nollata aivoja töiden jälkeen. Joka tapauksessa ruuan nettishoppailu on ekologinen ja tervetullut vaihtoehto. Yhä paranee, jos säästyneen ajan osaa käyttää perheen tai harrastusten parissa.

Kalkkiksena kehtaan sanoa, että minusta elintarvikkeiden tilaaminen luurilla on näyttänyt hieman tylsältä ja hankalalta, vaikka varmaan se voi olla myös ihanaa. En ota asiaan enempää kantaa, kun en ole kokeillut, kerran vain katsonut sivusta kaverin touhuja. Sen perusteella odotan ainakin parempia nettisivuja.

Hyvää on se, että ruokahävikki voi pienentyä, kun hankinnat täsmentyvät. Kännykällä ei tule tehtyä heräteostoksia samaan tapaan kuin marketissa, missä tarjoukset pistävät silmään ja houkuttavat tuhlaamaan.

Mutta tuskin kaupan keräilijä poimii minulle tarjoustuotteita? Ja jaksaako hän valkata kolhuttomat tomaatit?

En tiedä, mutta luulen monen puolisalaa tykkäävän ruokakaupassa käymisestä. Liekö taustalla sama juttu kuin lauantaitansseissa: ihmisen perimmäinen ikävä toisten luo.

Jos nyt jostain kumman syystä kauppias ei hakisikaan tanssimaan, näkee kaupassa kuitenkin muita, saa hymyillä ja moikkailla, usein vaihtaakin pari sanaa.

Livenä nautittu ihmiskontakti, pienempikin, väräjyttää sielunkieliä tavalla, jollaista on vaikea tilata verkosta.

Tero Hautamäki päätoimittaja