Pääkirjoitus: Maahanmuuttajat söivät meidän mämmit

Neljän päivän pyhä häämöttää ovella. Tiedossa lokoisaa lököttelyä kotioloissa. Sepäs onkin vallan uutta.

Tuoreutta tuohon maratoniin ei enää helposti löydä. Voi vain yrittää etsiä uuden Netflix-sarjan, avata jonkin jouluna saadun kirjan, kokeilla somesta bongattua ruokaa ja valita ennenmaistamattoman viinin.

Pahin on onneksi takana. Nimittäin mämmit on syöty. Ne ”nautittiin”, kun Epari maistatti pääsiäisen mustaa kultaa ensikertalaisille. Pahoitteluni Yen Doan ja Vicente Herrera, että houkuttelin teidät moiseen.

Samalla sentään kävimme hyvän ja mukavan keskustelun siitä, millaista on asua Suomessa ulkomaalaisena. Doan ja Herrera ovat täällä opiskelemassa ja yrittämässä.

He kumpikin ovat Seinäjoella, koska haluavat olla täällä, eivät siksi, ettei heillä olisi muuta vaihtoehtoa. Tässä kohtaa kuuluu sanoa: Kiitos, kun olette valinneet lättänän maaseutukaupunkimme kaikista maailman paikoista.

Hyvällä tahdolla sen voi ymmärtääkin. Seinäjoella, kuten kaikkialla Suomessa, on moni asia loistavasti maailman ”jännempiin” paikkakuntiin verrattuna. Täällä ilma on keuhkoja repivän puhdasta, luonto lähellä ja laavumakkaran paistoon aina loputon lääni.

Olen pitkään luullut, että seutukuntamme väljyys ja vähäväkisyys eivät houkuttele kuin iäkkäämpiä. Olen tullut toisiin aatoksiin. Ainakin nuoret aasialaiset näyttävät arvostavan vaihtoehtoamme.

22-vuotias Yen Doan esimerkiksi pitää Seinäjoen verkkaisen rauhallisesta temposta. Tismalleen samaa sanoivat toissa syksynä jututtamani hongkongilaiset sairaanhoitoalan opiskelijat. Heidän mielestään ”Seinäjoella on eksoottisen hiljaista. Se on erikoista, mutta mukavaa.”

Tässä kohtaa joku voi naurahtaa. Siinä teille valtti vetovoimamarkkinoilla – eksoottinen hiljaisuus. Hah.

Entä jos se onkin valttia? Hidasta ja hiljaista arjen luksusta niille, jotka ovat eläneet pitkään hektisessä sykkeessä. Sitten kun kaivataan säpinää, sitä löytyy helposti Seinäjoen monista tapahtumista. Ei hullumpi yhtälö.

Jokainen meistä pystyy samaistumaan ajatukseen hitaammasta arjesta. Suunnilleen samasta on kyse suomalaisten jahkuessa ikuisesti kesämökin rauhaan.

Se, että joku valitsee meidän maailmankolkkamme asuinpaikakseen, vaatii pienen vastapalveluksen.

Me voimme esimerkiksi auttaa tulijoita kotoutumaan täkäläiseen elämänmenoon, neuvoa ja näyttää, viisata ja soosata, aina tilanteen mukaan.

Jokaisessa uudessa kohtaamisessa hymy ja hyväksyntä ovat paras alku. Niiden varaan kelpaa rakentaa.

Tero Hautamäki

Pääkirjoitus