Pääkirjoitus: Moon pohojalaane ja moon autoholisti

Tulevana sunnuntaina vietetään kansainvälistä autotonta päivää.

Nii-i. Ei tule olemaan helppoa näillä main. Onneksi päivä on sunnuntai. Ei ole aivan pakko päästä sinne tänne, kaupoolle ja kaikkiin konhotuksiin.

Minä aion ammentaa koko päivän hyvää omaatuntoa siitä, että olen viettänyt 24 autotonta viikonloppua Etelä-Pohjanmaalla ja Seinäjoella 2000-luvun alussa – huom! perheellisenä.

Olin jo melkein valmistunut toimittajanplanttu, kun muutimme esikoisen kanssa Seinäjoelle töiden perässä. Muistan, kuinka meille hymyiltiin säälinsekaisin virnistyksin kun uhosimme: ”Me emme laita autoa, ei Pispalassakaan tarvittu, vaikka oli vauva”.

Ei enää muistettu, mitä son, kun on tuulinen lakeus ja harvakseltaan pöröttävä julkinen liikenne.

Tasan puoli vuotta sinniteltiin. Kauppareissut tehtiin aina kävellen samaan lähikauppaan. Jos saatiin jommankumman vanhemmilta auto lainaan, päästiin kolmistaan cittariin tai rismaan, mikä oli jo aika juhlaa.

Syksyn kylmetessä kamelin selkä katkesi. Ostimme farmarivoorttin, ja aloin taitella lastenvaunuja ylpeänä takakonttiin. Tajusin, ettei näillä lakeuksilla, jukolauta, pilkata autoilevaa isäntää.

Oma auto on yksinkertaisesti must, jos täällä aikoo elää ihmisiksi, nähdä vaikka läheisiään. Toinen mummola oli Seinäjoella, toinen kauempana, mutta kumpaankaan ei olisi ollut asiaa julkisilla saati rattaita työnnellen.

Moon pohojalaane ja moon autoholisti. Ei tartte auttaa. Tämon hyvä näin.

No, jos itsestäni puhun, en tietenkään tahtoisi olla riippuvainen autoilusta. Vaan kun täällä asuu ja viljelee perhettä, vaihtoehtoja ei käytännössä ole.

Siihen, että Etelä-Pohjanmaalla on autoja tiheimmin Suomessa, on nämä maantieteelliset syynsä. Lisäksi taustalla voi vaikuttaa myös sosiokulttuurisia syitä. Pohjalaisen pitää olla juluman ittellinen, eikä kukaan ole (koe olevansa) niin ittellinen kuin pohjalainen autossaan.

Se ny vaan on komiaa ku komiat ajaa, tyyräs sitte hevooskärryä tai autua. Hä?!!!

Toki me voisimme osallistua ilmastotalkoisiin vaikkapa sopimalla niin, että täällä riittäisi yksi auto per talous. Se olisi näin alkuun kova myönnytys lakeuden kansalta.

Niin kauan kuin sähköautojen hinnat hipovat pilviä, ei juuri muuta voi kuin vähentää ajoa maltilla.

...Autotonna en voi lentää, vanki olen maan. Jos kuitenkin oltaas pyhänä ajamatta. Näytettääs vähä luonnetta.

Tero Hautamäki

päätoimittaja