Pääkirjoitus: Moon, soot, son – maailman onnellisin

Voi sitä onnen päivää, männä lauantaita. Silloin Suomi määriteltiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi. Titteli on meille jo neljäs peräjälkeen.

Hieno uutinen. Juuri nyt sitä ei ehkä kannata silti liikaa toitottaa.

Nimittäin on tuskin liioiteltua sanoa, että elämme maailmanlaajuisesti haastavia aikoja. Missään, Suomessakaan, tilanne ei ole tällä hetkellä onnellistuttavan hyvä.

Ilmassa leijuu koronan lisäksi paljon epätoivon ja alakulon partikkeleita. Niissä fiiliksissä ei paljon lohduta, jos joku tulee ja sanoo: ”Hei, Suomi on taas valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Piristy nyt säkin jo vähän!”

Painostava hehkutus voi pikemminkin lisätä matalaa mieltä. Koronan varjoissa voi iskeä kaupan päälle syyllisyydentunto – eikö minusta saakeli vie ole olemaan edes tavallinen suomalainen, maailman onnellisin ihminen.

Otetaan siis neljännestä mestaruudesta uusi sulka hattuun, muttei reuhoteta sen kanssa ihan vielä. Ei esimerkiksi tavata torilla tai pidetä bileitä. Bailataan täysillä etänä.

Onnestain on puolet sinun, laulaa Kisu vanhassa iskelmässä.

Tuossa on varmasti totta toinen puoli. Ihmissuhteet ja ystävyys lienevät niitä onnellistuttavimpia asioita kenen tahansa elämässä.

”Riittää kunhan oot jossain lähelläin, hyvä on mun olla näin.” Kertosäkeen toinen fraasi tuo erityistä lohtua korona-aikana – kunhan oot siellä jossain hengessä mukana, sekin riittää tässä tilanteessa.

Jolla ystäviä on, hän heitä vaalikoon. Kellä ei, hän heitä löytäköön.

Jos voit olla ystävä tai edes seuranpitäjä jollekin yksinäiselle, tee se. Tee ainakin se mitä pystyt. Ole kaveri vaikka vain vartin tai tunnin tai päivän.

Hyvää tekemällä ja sanomalla parannat omaakin fiilistä.

Tero Hautamäki

päätoimittaja