Pääkirjoitus: Muista – isänpäivänäkin elämä on lyhyt

Isänpäivän aamiaiseksi haluan jotakin, missä on pekonia kyytipoikana. Lapset, saatte improvisoida tältä pohjalta ihan vapaasti. Ja koska tiedän, ettette lue tätä, joku saa luvan kertoa teille.

Isänpäivän iltana ajattelin istahtaa lempituoliini laadukkaan englanninkielisen musiikkimagazinen ja suklaalevyn kanssa. Ne toivon saavani lahjaksi. Jos joku oivaltaa siihen päälle vielä tarjoilla lasin punaviiniä, niin voilá.

Sitä ennen kuitenkin autoillaan, sillä mikäli matka on yhtään siedettävä, isänpäivänä kuuluu kyläillä suvun vanhempien isien luona. Heidän lahjoistaan en vielä tiedä. Tarvittaessa löydän kyllä apua, sillä kymmenet kauppaliikkeet tarjoavat satoja ajatuksia tähän kohtaan siltä varalta, että oma lanttu lyö tyhjää.

Lahjominen ja lahjotuksi tuleminen on jausaa, mutta ehkä isänpäivän tärkein traditio on kuitenkin yhdessäolo. Siinä se tuli – ainoa ajatukseni tähän tekstiin liittyen. Vietä siis aikaa isäsi kanssa vielä kun se on mahdollista. Jos ei enää ole, muistele häntä lämmöllä. Se tekee hyvää joka tapauksessa.

Kun yhdessäolon pohjalta ajattelee, isänpäiväisesti pitäisi suhtautua jokaiseen päivään. Elämä on lyhyt, sekin synkkä ja ikävä – vai miten ne jävla tontut laulavatkaan tyhmässä viisussaan. Joka tapauksessa, kaikki tietävät, että pitäisi viettää enemmän laatuaikaa läheisten kanssa. Mutta kun ei ehdi. Mistä senkin ajan ottaa?

Hyvä kysymys, vaikeampi vastata. Älypuhelimeltaan jokainen voi varmasti varastaa omaa aikaansa. Herrat Google ja Facebook ovat kuitenkin mahtavia vastustajia. Heidän näpeistään moni koukkuun jäänyt ei hevin karkaa. Silti ainakin juhlapäivinä kannattaa yrittää.

Jos ei tunne siihen tarvetta itsensä vuoksi, sen voi tehdä läheistensä eteen, varsinkin suvun vanhimpien ja nuorimpien. Pienet lapset ja ikääntyneet ikäihmiset arvostavat yli kaiken tärkeitä kohtaamisia – katsetta, kosketusta ja puhetta silmästä silmään.

Minä lupaan yrittää. Arvaan, että sinäkin.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes