Pääkirjoitus: Muistakaa mennä tunnelma edellä

Riviäkään ei tähän liru, vieraskirjat vieköön piru.

Valitettavasti tuo viheliäinen slogan hiipii mieleeni aina kun saan eteeni vieraskirjan. Tänäkin kesänä olen jo kerran ehtinyt raapustaa sen erään kauniin vieraskirjan sivulle. Pahoittelen tapahtunutta asianomaisille.

Keksin kuitenkin nopeasti keinon hyvittää mukahauskan tekstini isäntäväelle. Juhlat olivat hienot ja vaivaa nähty: pöydät notkuivat ja piha oli koristettu kekseliäästi. Kiitin järjestelyistä ja kehuin heidän ratkaisujaan surutta. Eivät he ainakaan siitä suuttuneet. Ihminen kaipaa silloin tällöin kiitosta, eikä sen sanominen ollut ainakaan minulta pois.

Juhlista kannattaakin kiittää mieluummin liikaa kuin liian vähän. Se vastavalmistunut tai rippilapsi saa kuorikaupalla tuohta ja elää voitoillaan leveästi ilman kiitostakin, mutta juhlien köyhdyttämät vanhemmat tarvitsevat joka sanan jaksaakseen uuteen huomiseen.

Muistan vuosien takaa erään sukulaislapsen kommentin hänen laskiessaan kirjekuorten sisältöä serkkunsa kanssa: ”Aiaiai, miten helppoa rahaa!”

Hänen vanhempansa, jotka olivat hikoilleet taloa juhlakuntoon toista viikkoa, eivät onneksi kuulleet letkautusta. Veikkaan, että salamoitakin olisi voinut lennellä.

Juhlille on aina kunniaksi, jos mukana on ohjelmaa. Todistin taannoin hellyttävää tilannetta, kun kaksi keski-ikäistä naista lauloi vastavalmistuneelle nuorelle Katri-Helenan evergreenin ”Nuoruus on seikkailu”. Päivänsankari kuunteli kohteliaan sujuvasti samalla kun keski-ikäiset ympäri salia pyyhkivät kyyneleitä. Todennäköisesti siksi, että oma nuoruus oli kaukana takana, eikä jäljellä ollut kuin haikean kaunis kaipaus.

Oma silmäkulmani kostui vasta niissä paarteissa, joissa eräs äiti-ihminen kaiken tohinansa keskeltä kävi laulamassa rippilapselleen tunnekuohuissaan Anna Puun kappaleen ”Mestaripiirros”.

Ohjelman esittäjiä muistetaan yleensä kiittää, eikä syyttä. Ellei kyseessä ole ammattilainen, voi ohjelmanumeron valmistamisessa olla isokin työ.

Eräissä juhlissa puolestaan sain todistaa, miten 65-vuotias mies esiintyi kummilapselleen englanninkielisellä laululla, johon oli itse kirjoittanut suomenkieliset sanat, kun ei sellaisia mistään valmiiksi löytänyt. Pienen puheen jälkeen mies lauloi kaikessa rauhassa kappaleen, vaikkei ollut ennen esiintynyt laulajana julkisesti! Se oli melkoinen lahja, jonka arvon nuori lahjansaaja tajunnee kunnolla vasta myöhemmin.

Viettäkäähän hienoja hetkiä kesän juhlissanne ja menkää tunnelma edellä. Se muistetaan paremmin kuin vastamaalatut seinät ja puleeratut klasit.

Tero Hautamäki

>>>>>>> Stashed changes