Pääkirjoitus: Muutoksen voi aloittaa omilta rappusilta

Valon lisäännyttyä on ollut paljon puhetta roskista ja roskaamisesta. Epari sai muutama viikko sitten olla mukana kannustamassa kaupunkilaisia siivoustalkoisiin, kun yhden naisen ärsytyksestä syntyi monelle suunnalle levittäytyneitä putsauspartioita.

Ei voi kuin ihmetellä, millaisella ilolla ja innolla vapaaehtoiset toisten luontoon heittämiä pikaruokakääreitä ja tupakantumppeja keräsivät. Yhteishenki kasvoi ja monet lupasivat putsata paikkoja jatkossakin. Seuraavana kohteena on kuulemma Puhdistamonkadulla ojassa lojuva käsittämätön lasikasa. Se rumentaa maisemaa, mutta on myös vaaraksi niin ihmisille kuin eläimillekin.

Sohvia, televisioita tai vaikka niitä ikkunalaseja voi joidenkin mielestä olla ok hylätä alueille, joissa ei juuri liikettä näy. Tätä paheksuvasta tuntuu vieläkin kummallisemmalta, osa meistä kokoaa kaatopaikkoja omille markeilleen.

Seinäjoen kaupunginpuutarhuri Kari Hirvensalon mukaan asia on ongelma varsinkin kaupungin maille rajoittuvassa asumuksessa. Kun oma tontti ei riitä, kaupungin metsän tai puiston puolelle ilmestyy ensin komposti ja puupino. Kuin huomaamatta rajat alkavat häilyä sen verran, että pian sinne rakennetaan vaja ja leikkimökki.

Niiden taakse tuntuu melko sallitulta kärrätä haravointijätteet ja pihan muut roskat. Tämä aiheuttaa vakavia ja pitkäkestoisia ongelmia, joita kottikärryä kipatessa ei tule ajatelleeksi. Niistä kerrotaan tarkemmin seuraavalla aukeamalla.

Onneksi suurin osa vie roskat sinne, minne ne kuuluvatkin. Viime kuukausina jäteasemille on ollut jopa jonoja, kun koronan takia kotona pysyneet kansalaiset ovat innostuneet perkaamaan niin talossa kuin puutarhassakin. Jos roskat lajittelee oikein, suurimman osan saa viedä ilmaiseksi kierrätysasemalle.

Koko luomakunnan pelastaminen voi tuntua mahdottomalta, mutta onneksi muutoksen voi aloittaa omilta rappusilta. Varastonkin taakse kannattaa käydä vilkaisemassa. Varsinkin tiiviisti asutuilla alueilla oma pyörtänö on usein toisen etupiha.

Kesän juhlaputki alkaa viikonlopun ylioppilas- ja valmistumisjuhlista. Vieraita odottava naapuri ilahtuu, jos aidan toisellakin puolella on katseenkestävää ympäristöä.

Jos Ruusut ja risut -palstalle kirjoittavia on uskominen, naapurin suurena merkkipäivänä ei ole soveliasta kuivattaa pyykkejä narulla, tampata mattoja, leikata nurmikkoa, pitää räykyttävää koiraa ulkona tai ajaa paskaa viereiselle pellolle. Hyvätkään naapurit eivät ikävä kyllä ole ajatusten lukijoita, joten toiveista kannattaa käydä kertomassa henkilökohtaisesti. Siitä tuskin loukkaantuu kukaan.

Virpi Kupiainen-Ämmälä

toimittaja