Pääkirjoitus: My name is Jane – Jane Bond

Seuraava 007-agentti on nainen ja vieläpä tummaihoinen. Edistystä! Vielä tekeillä olevassa Bond-elokuvassa salaista agenttia näyttelee brittiläinen Lashana Lynch.

Täyttä varmuutta ei ole, korvaako Lynch Bondin roolissa näyttelevän Daniel Craigin kokonaan, vai onko kyseessä sivuhahmo.

Rooli on kuitenkin suunnannäyttäjä modernille, tasa-arvoiselle tarinankerronnalle. Uudessa Bondissa ei myöskään puhuta ”Bond-tytöistä” vaan ”Bond-naisista”.

Kuten arvata saattaa naisprotagonisti aiheuttaa edelleen joillekin mielipahaa. Keskustelupalstoilta voi lukea samankaltaisia kommentteja mitä vuoden 2016 naisroolitettu Ghostbusters aiheutti. Haamujengin ohjaaja sai tappouhkauksia ja näyttelijät joutuivat kestämään internetin räävitöntä solvaustulvaa.

Aina voi ajatella, että elokuvat ovat vain elokuvia, mutta vaikka kyseessä olisi kuinka tuulesta temmattu fantasia, elokuvat vaikuttavat meihin niin yksilöinä ja yhteiskuntana, niin hyvässä kuin pahassa.

Esimerkkinä kaikkien rakastama Bambi, joka hellyytti ilmestymisvuotenaan 1942 yleisöä niin, että USA:ssa peurojen metsästys laski puolella.

Annenberg Inclusion Initiative -tutkimusyksikkö on tutkinut Hollywood-elokuvia. Naisten puheroolien osuus suuren budjetin leffoissa vuonna 2017 oli 31 prosenttia. Ohjaajan tuoleilla naisia näkyi huolestuttavat 4,3 prosenttia.

En varmasti ole ainut nainen, joka on haaveillut joskus elokuva-alasta. Haaveen muodostuminen tavoitteeksi vaatii motivaatiota. Eikä se ole kovin motivoivaa, jos lopputeksteissä vilkkuu vakiona ennemmän miesten nimiä.

Ison budjetin elokuvilla on valtaa, joka ulottuu valkokankaiden yli. Se, että uusin 007-agentti on nainen, ei muuta Bond-elokuvien historiaa millään lailla, mutta tulevaisuuteen se vaikuttaa.

En olisi tuskin pienenä leikkinyt salaista vakoojaa niin vimmatusti, ellen olisi katsonut Aliasta, jossa pääosassa on nainen, tai hämmästellyt kuinka vahva ja vaikuttava oli Sigourney Weaver Alienissa.

Elämme jo sellaista aikaa, ettei naishahmojen pitäisi aiheuttaa sen enempää hämmästelyä, kuin minkään muunkaan sukupuolien edustajan.

Tytöt tarvitsevat vahvoja naishahmoja, jotka ovat muutakin kuin paljasta pintaa, mutta samalla on osattava opettaa, ettei naisellisuuden korostamisessakaan ole mitään häpeällistä tai ala-arvoista, kun päätösvalta on naisella itsellään. Sankari voi pelastaa maailman korkokengissä tai kumppareissa. Tärkeintä on, että vaihtoehtoja löytyy.

Unna Takalo

kulttuurituotannon opiskelija