Pääkirjoitus: Niin moni meistä menetti kasvonsa

Bongasin tähänastisen korona-arkeni ennätysmäärän kasvomaskeja, vajaat parisataa, lauantaina kaupunginteatterin ensi-illassa. Syypää oli fiksu ja hyvin varustautunut teatteri, joka jakoi kaikille kertakäyttömaskit. Harva kehtasi olla lahjahevosta suun eteen laittamatta.

Viimeistään portaiden alapäässä moni sähelsi suojan naamalleen, sillä ylhäällä odotti fiini vastaanottokomitea täydellisissä maskeissaan. Noviisin tuurilla minäkin sain vaivatta laitettua suojan sekä väärinpäin (sininen puoli sisälle) että ylösalaisin (nenävahvike leuan päälle).

Olen varma, että jäin katselmuksessa kiinni. Tällä tavalla pääsin kuitenkin etenemään yläaulaan. Kohta muistin, ettei maskia saisi enää asettamisen jälkeen käpälöidä. Käpälöin silti, koska yritin korjata edelliset ja tulevatkin virheeni. Lisäksi se nyt vain vähän hiersi koko ajan.

Onneksi, ja tämän vannon, en ollut hädässäni yksin. Meitä oli monia muitakin, joiden poskilla huusivat tulipunaiset kirjaimet MM – maskimoukka!

Teatterisalissa helpotti. Kun valot himmenivät – nyt seuraa tunnustus – ujutin maskin huomaamatta nenän päältä pois. Olin röyhkeä, elin vain itselleni. Väliajalle mentäessä luovuin maskista jopa kokonaan. En tahtonut olla se kaveri, joka hörppää kahvia suoja suun edessä.

Pöydässä tuli vastaan uusi miellyttävä ihminen. Olisi ollut naurettavaa yrittää tutustua maski päässä. Vaikka joissakin koronaoppaissa sanotaan, että silmittelemällä ja otsanahkaa oikomalla voi kertoa paljonkin, en usko. Tuttavuutta tehdessä ja vilkkaasti keskustellessa pitää nähdä toisen ilmeet ja suupielten liikkeet.

Olette varmaan huomanneet, ettei kaikkia ihmisiä yksinkertaisesti meinaa tunnistaa kun kasvoista näkyvät vain silmät. Teatterissa minua tervehti täysin tuttu mies, mutten tunnistanut häntä vasta kuin äänen perusteella hetken puhuttuamme. Ilman maskia – kein Problem.

Ei siis riitä, että koronasuoja huurruttaa rillit ja tekee hengittämisestä puolitympeää, kosteaa huohoa. Lisäksi se vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä viemällä kaikilta kasvot.

No niin, pois valivali ja kallojen kireys. Nyt on maailmanlaajuinen maski season, joten tällä mennään. Täytyy tottua siihen, ettei aina tiedä, hymyilläänkö sinulle, vai onko maskin alla sittenkin vihamielinen irvistys.

Voi voi. Maskit taitavat olla omiaan lisäämään vasta todettua harhaisuuttani (tästä lisää, ks. mielipidesivu).

Tero Hautamäki