Pääkirjoitus: Oi Marsalforn, saavunhan pian luoksesi

Suomen pääministeri Sanna Marin kirjoitti viime viikolla seuraavan twiitin:

”Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta ja Suomen kansalaisella on aina oikeus palata maahan. Tätä oikeutta on harjoitettu. Osa on matkustanut myös korkean tautitilanteen maihin. Laskun maksamme me kaikki. Vapauteen kuuluu vastuu. Tämä on jokaisen hyvä muistaa.” Sillä sekunnilla kun näin tämän twiitin aloin salaa haaveilla äkkilähdöstä trooppisempaan ilmastoon. Muistelin viime kesän Maltan matkan kohokohtia. Lämpimiä iltoja Marsalfornin satamaravintolassa aaltoilevan meren äärellä, kukkuloita, Valettan historillisia nähtävyyksiä ja makeaa drinkkiä keskipäivällä. Tämän vuoden lähin etelänmatkaa vastaava kokemukseni oli viikonloppu muutaman ystäväni kanssa Kalajoella. Matkalla Kalajoelle mielessäni oli vain pyyhe hiekkadyynillä ja aurinko suolaisella iholla. Valitettavasti odotukseni murskaantuivat Suomen kesän painon alle: Taivas oli harmaa ja minä läpimärkä. Sateesta, en lämpimästä merivedestä. Tämän vuoksiko ajoimme kolmen tunnin matkan lakeuksilta Kalajoelle? Maltalle lensi vain neljä tuntia. Vielä hetki odottelua lentokentällä ja voisin olla jo siellä. Koska olemme kaikki kolme päättäväisiä, emme antaneet 10 asteen lämpötilan pilata kauan sitten sovittua lomaviikonloppua. Mereen oli päätetty mennä, joten sinne mentiin, vaikkei rantatunnelma ollut aivan kohdillaan. Muut rannalla kävelijät kevyttoppatakeissaan tuijottivat uimapukujamme kummissaan. Meidän piti kahlata monta kymmentä metriä eteenpäin päästäksemme tarpeeksi syvälle. Tässä vaiheessa olimme ehtineet katua päättäväisyyttämme monta kertaa. Kalajoen dyynit olisivat varmasti mukava kokemus hellesäällä. Tällä kertaa vesi toivotti tervetulleeksi jääkylmin suudelmin. Aikuinen minussa varoitti: tästä tulee kipeäksi, käänny äkkiä takaisin. Nyt sama ääni päässäni herättää minut fantasioista todellisuuteen – Seinäjoelle työhuoneeseen tietokoneen äärelle. Jotenkin olen eksynyt Twitteristä Rantapalloon selailemaan lomamatkojen hintoja. Houkutuksista huolimatta aion ottaa vastuun muista kanssaeläjistä ja unohtaa hetkeksi oman navan ja oman loman. Ei olisi reilua laittaa muita maksamaan omista virheistäni. Toivoisinkin, että muut kansalaisemme näkisivät asian samalla tavalla. Kyllä, olen päättänyt olla harjoittamatta oikeuttani lähteä Marsalforniin. Onneksi mikään ei estä minua haaveilemasta sen turkoosinkirkkaista vesistä, trooppisista ukkosmyrkyistä ja romanttisista hevoskärryajeluista. Eikä estä sinuakaan.

Sanna Keisala