Pääkirjoitus: Olenko muka ollut tässä jo 50 vuotta?

Ja kun avaat silmäsi / on jo viisikymmentä vuotta kulunut, / poikasi oksentaa eteisen matolle, / sinulle pidetään puhetta. //

Toistaiseksi meillä ei ole kukaan oksentanut eteiseen. Minulle on kuitenkin vastikään pidetty puheita, juuri tuon pyöreän numeron vuoksi.

Kyllä vaan, onnistuin täyttämään tässä kuussa 50 vuotta. Se ei fyysisesti tuntunut miltään, mutta tunnepuolella järisi mukavasti. Pitkästä aikaa synttärijuhla oli jotain lähes maharotoonta monine lahjoineen ja erikoistilanteineen, vaikkei julkisia juhlia edes pidetty. Perhe, lähisuku, ystävät ja työkaverit yllättivät kaikki kovilla paarteilla.

Minua on lahjottu taiteella, tieteellä ja työkaluilla, muun muassa. Käteeni on lyöty viskiä, vuokseni tehty tiskiä. Eteeni on nähty vaivaa ja takanakin puhuttu hyvää. Olen syvästi kiitollinen.

Eräs vanhempi tuttava sanoi minun tulleen miehen ikään ja päässeen puolimatkan krouviin.

Puolimatka, kuulostaa hurjalta. Olisihan se siistiä elää satavuotiaaksi, jos pysyisi hyvissä voimissa.

Ehkei sitä kannata kuitenkaan pahemmin pohtia. Tämä on kalenteri-ikä nyt, siitä jatketaan ja se riittää mihin riittää.

Vuosirenkaista on turha hömpöttää. Minua esimerkiksi ei kiinnosta mennä nykyisin niin muodikkaaseen biologisen iän mittaukseen ja algoritmianalyysiin.

Hommassahan on kyse siitä, että jos ihminen on biologiselta iältään vanhempi kuin kalenteri-iältään, se on yhteydessä suurempaan kuolemanriskiin ja niin edelleen.

Ensinnäkin testi maksaa noin 500 euroa, enkä edes tiedä, mitä sillä tiedolla tekisin?

Mieluummin olen tietämättä ja elän menemään. Tavoittelen jonkinmoista ikää jonkinmoisilla elintavoilla.

Vaikka näin: Kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella, nautitaan positiivisen elämänasenteen kera. Siinä oiva resepti. Sopivan ylimalkainen ja tarpeeksi helppo noudattaa.

Voisiko jopa ajatella, että oikeinoikein pitkää ikää tärkeämpää olisi riittävä elinikä niin, että voisi väittää olleensa enimmäkseen onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen.

Ai niin, kunnia sille kelle se kuuluu. Kirjoituksen alussa siteeratun runon on kirjoittanut lakonisen sivalluksen mestari Raimo Hartzell.

Monet taitavat sanasepot ovat kuvanneet hauskasti keski-iän eri ilmiöitä. Leslie Hanscom esimerkiksi näin: ”Mitä ihmettä tapahtui lauantai-illalle?”

Tero Hautamäki

päätoimittaja