Pääkirjoitus: Onko nykylapsista mökkihöperöiksi?

Ystäväni saavutti viikonloppuna kunnioitettavan 50 vuoden iän. Synttäreitä vietettiin mökillä Päijänteellä. Sileällä kalliolla seissyt mökki vei jalat alta sijainnillaan. Järven rannoilla nousi vuoroin honkametsiä ja pystysuoria kiviseiniä vedenpinnan siintäessä silmänkantamattomiin. Keskeltä selkää oli mitattu syvyyttä jäätävät 104 metriä. Arvaatte, että kun täältä tasaisilta pelloilta pääsee moisille markeille, olo on kuin ulkomailla.

Keskisuurta maisemakateuttani terapoi eräs Keiteleellä kasvanut keskisuomalainen. Hän kertoi saavansa kesäisin lakeuksien keltaisista viljameristä samanlaiset kiksit kuin minä heikäläisten vesistöistä. Juksasi tai ei, noin pitää heimojen toisiaan tsempata.

Illalla loputkin heimorajat saivat huutia sosiaalisessa ryhmäsaunassa. Iloinen ja puhelias joukkolöylyttely veden äärellä on yksi parhaista tavoista viettää suvista laatuaikaa.

Joukkosauna on juhlaa, mutta niin on myös se toinen ääripää, sielua lepuuttava soolosauna. Sellaisen virittelin sunnuntaina kotona. Issekseen hikoilu lataa akkuja tehokkaasti ja on tärkeä rauhoittumisen paikka. Kun on parkkeerannut puonsa lauteille, juuttuu helposti kaikenlaiseen ajatustyöhön. Moni on tehnyt saunassa suuriakin päätöksiä, ehkä jopa mökin ostoon tai myyntiin saakka.

Nimittäin, suomalainen mökkisukupolvi on kukoistanut viimeiset 50 vuotta, mutta nyt tilanne alkaa kääntyä toiseen suuntaan. Suomessa on tällä hetkellä myynnissä ennnätysmäärä mökkejä, jotka ovat jääneet nykyisiltä eläkeläisiltä vähän kerrassaan yhä vähemmälle käytölle. Jälkipolvet puolestaan eivät enää samalla tavalla mökkeilystä innostu, elleivät olosuhteet ole kaupunkiasunnon tasoa - mitä ne harvoin ovat.

Jos lapsenne kuitenkin ovat vielä alle teini-ikäisiä, teillä kenties saattaa olla pieni mahdollisuus jumpata heistä vanhan ajan mökkihöperöitä. Niinpä kun taas siirrytte sinne rakastamaanne huitsintuuttiin, innostakaa lapset heti mukaan tekemiseen: opettakaa lämmittämään sauna ja valkkaamaan puita, solmimaan vihta, kalastamaan, soutamaan ja niin edelleen - aitoja kädentaitoja.

Vaikka nyt eletäänkin nopeatempoista digiaikaa, on hitaammallakin osaamisella vielä arvonsa. Onnistuneen DIY-suorituksen voi nähdä lapsen silmistä kirkkaana valona, sellaisena jossa hehkuu ”Hei, mä tein sen – ilman puhelinta” -ylpeys.

Ei nykylasten muuttaminen mökkiuskovaisiksi tietenkään helppoa ole. Lähtökohdaksi voi yrittää neuvotella myös aikuisia koskevan puhelinpaaston. Viimeistään kesällä kelpaa olla elämässä kiinni muutenkin kuin ruudulla.

Tero Hautamäki

vs. päätoimittaja