Pääkirjoitus: Onko ollut vaikea olla kättelemättä?

Kun korona on alkanut hellittää, on monelle tullut lisääntyvästi kohtaamisia uusien ihmisten kanssa.

Itse tapasin perjantaina työn merkeissä erään herrasmiehen noin tunnin ajan. Varsinkin tapaamisen lopuksi ja asioiden sopimisen merkiksi tunsimme kumpikin pakottavaa tarvetta kättelyyn.

Kuittasimme sen sitten vitsailemalla, kuinka käsidesin kuivattamat kourat olisivat vain rahisseet ikävästi yhteen kuin hiekkapaperit.

Lauantaina osallistuin erääseen kökkään. Normaalisti sen aluksi olisi kätelty paikallaolijat ja esitelty itsensä. Nyt kierros jäi väliin ja meni ainakin itseltäni puolihämillisten Hei-tervehdysten heittelyksi.

Sunnuntaina ajattelin, kuinka on mahdollista, että selkeä tervehtimisetiketti on yhä kateissa, vaikka poikkeusoloja on eletty kolme kuukautta.

Kysytäänpä asiantuntijalta. Ring, ring. Puhelimeen vastaa tapakouluttaja Helena Valonen. Hän on opettanut suomalaisia käyttäytymään jo 30 vuoden ajan.

Valonen on heti kartalla. Hän tietää, kuinka vaikeaa on skipata käden puristus, läntisen maailman luontevin tapaamismenetelmä, jolla on vuosisatojen perinteet.

”Kun kosketetaan toisen kättä, kosketetaan samalla tunneratoja. Heti saadaan vahva fiilis kohtaamisesta. Apinat tekevät samaa, joten kättelyllä todella on pitkät perinteet”, Valonen alustaa.

Hän ei toisi Suomeen vaihtoehtoisina tarjottuja tapoja, kuten tervehtimistä esimerkiksi kyynärpäillä kevyesti tönien. ”Se on vähän sellaista nyhjystämistä ja lasten touhua. Ei se sovi aikuiselle.”

Tapakouluttajan mielestä paras tapa tervehtiä poikkeusoloissa on kolmen ässän sääntö: tervehditään suulla, silmillä ja sydämellä.

”Lyhyt katsekontakti, ystävällinen hymy ja reipas hei tai hyvää päivää, tilanteesta riippuen. Mitään käsien heiluttelua ilmassa ei tarvita”, Valonen opastaa.

Kun ihminen hymyilee aidosti, lihakset ovat rentoina. Silloin mukaan tulee kuin itsestään kevyt pään nyökkäys.

Tyyli on diplomaattinen ja toimii maasta riippumatta. ”Se on tasa-arvoinen ja luonteva alustus sille, että nyt voimme viedä yhteistä asiaa eteenpäin”, Valonen toteaa.

Hän uskoo, että kättely ja halaaminen palaavat vielä, ja niihin opitaan taas takaisin. Poikkeusaikana vieraan kosketusreviiriä ei kannata lähestyä edes tavatessa.

Siihen saakka, tervehditään suulla, silmillä ja sydämellä.

Tero Hautamäki

päätoimittaja