Pääkirjoitus: Pääsiäisenä Joupiskalla satoi keltaista

Pääsiäinen oli tänä vuonna paikallisen futisfanin kulta-aikaa. SJK pelasi OmaSp-stadionilla kaksi kotiottelua, joista jaossa oli kuusi pistettä. Lopulta saldo jäi vain yhteen pojoon, mutta jännitettävää riitti koko rahan edestä.

Toissailtana taidettiin tehdä historiaakin. Koskaan ennen Seinäjoella ei lie noussut 14 kertaa keltainen varoituskortti yhdessä ottelussa. Korteista 11! satoi SJK:lle, minkä tuloksena kaksi pelaajaa nautti toisenkin varoituksen ja joutui ulos. Kiitos tuomarin pahasti ylilyöneen roolinoton, SJK pelasi Ilves-ottelun lopun yhdeksällä ja joutui viimeistään sen myötä nöyrtymään 0–1-tappioon.

Kotijoukkueen kannattajaryhmä Klopeille täydet pisteet omiensa väsymättömästä ja fiksusta kannustamisesta erikoisen ottelun päähän asti.

Viime torstaina tasattu kiikaritulos (0–0) HJK:n kanssa puolestaan näytti, mihin tämän kauden joukkueesta parhaimmillaan on. Hallitseva mestari oli pitkiä jaksoja köysissä SJK:n myllyttäessä mielin määrin. Tuo peli oli parasta mitä Aleksei Eremenkon alaisuudessa on tähän mennessä nähty.

Nyky-SJK:sta alkaa löytyä nopeutta ja taitoa sekä varmuutta ja vahvuutta. Energiaa tuovana sokerina pohjalla, keskellä, laidalla – missä milloinkin tarvitaan – on peliä pyörittävä Moshtagh ”Mosa” Yaghoubi. Maajoukkuetasoa olevan kultajalan pallokontrolli ja pelinluku on näillä leveysasteilla harvinaista nähtävää. Mosa pelaa isoja minuutteja suurella sielulla ja ottaa myös katsomon mukaan otteluun. Kun tilanne on päällä, Mosa nostattaa kannustusmyrskyn kotijoukkuetta tukemaan.

Seuraavan kerran ”Jakupi” ja kumppanit pelaavat kotona ensi tiistaina. Silloin Joupiskalla otellaan Pohjanmaan paikallisherruudesta KPV:tä vastaan. Veikkaan, että Kokkolaan lähtee vapputuliaisiksi tyhjä pistepussi.

SJK:lla on myös vihaajansa. Seuraa haukutaan muoviseksi ja rahalla tehdyksi muukalaislegioonaksi, jossa ei peluuteta tarpeeksi omia kasvatteja.

Kun tuloksesta pelataan, koetetaan kasata voittava joukkue joka kauteen ja otteluun. Junioriakatemiaan satsaavalla seuralla voi lähivuosina olla omia junnuja kentällä huomattavasti nykyistä enemmän – tai sitten ei. Aika näyttää, mutta silloinkin tulos on se, mikä ratkaisee.

SJK:lla on myös muuta toimintaa, josta innostuakseen ei tarvitse olla futisfani. Viime vuonna seura kääri hillot himaan järjestämällä Sunrise Avenuen loppuunmyydyn stadionkonsertin. Tänä vuonna on yritys panna paremmaksi kaksipäiväisellä festarilla elokuun lopulla. Peukutan rohkeaa riskinottoa bisneksen laajennuksessa. Seinäjoki kaipaa juuri tämäntyyppistä pelisilmää.