Pääkirjoitus: Paikalliskauhu purisi suoraan suoneen

Olette oikeassa. Viime viikonlopussa parasta oli Huuhkajien historiallinen EM-kisapaikka.

Täällä paikallistasolla iso tapaus oli myös Ideaparkin avajaisviikonloppu, joka veti odotetusti kävijöitä. Ketä meitä siellä nyt oli, väenpaljoudessa ahtaantumassa.

Omasta mielestäni Ideaparkin parhaiten parkkeerattu idea oli se, että kaikki ravintolat oli sijoitettu viihdeareenan laidoille. Suurista ikkunoista saattoi seurata esimerkiksi Anssi Kelan keikkaa samalla kun nautti purtavaa. Ei yhtään pöllömpää oheistoimintaa ruokailulle.

Tästä huolimatta – ja jos jalkapalloa ei lasketa – viikonlopun kovin elämys henkilökohtaisesti oli ValotON-tapahtuma Törnävän kartanolla. Varsinkin Alexander Reichsteinin mennyttä aikaa hohtavat veistokset musiikkeineen jättivät aidon wau!-fiiliksen.

Illan toinen hitti olivat heikkohermoisilta kielletyt ”Kuka kartanossa kummittelee” -opastukset. Niistä en tosin osaa kuin haikailla, sillä jäin rundeilta tylysti ulos. En ollut ainoa, joka ei ollut hoksannut lähteä jo iltaviideltä varaamaan vuoroaan ilmaiselle kierrokselle.

Moni paikatta jäänyt totesi, että olisi ollut valmis jopa maksamaan kummituskierroksesta. Samat sanat. Halusin niin kovasti pelästyä puolikuoliaaksi juuri siellä.

Saisiko tästä jalostettua uuden idean Seinäjoelle? Jos kummituskierroksen sisään kirjoittaisi hitusen lisää draamaa ja kauhua? Kasvaisiko siitä Törnävän kartanoa ja pimeää vuodenaikaa hyödyntävä sesonkituote?

Taitava opas ja pari osaavaa näyttelijää sinne tänne reitin varrelle pelottelemaan, niin suosio olisi taattu. Paikallista luomukauhua – se purisi suoraan suoneen. Siinä olisi turisteille ja yritysvieraille tyylikäs ja omaperäinen tarjottava. Päälle voisi myydä hyvistä värkeistä kootun lähiruokaillallisen.

Koska säätä ei voi säätää, on parempi hyväksyä, että Suomessa on synkkää ja pimeää ison osan vuodesta. Miksi emme kääntäisi sitä eduksi silloin, kun on mahdollista. Samalla pimeästä voisi tehdä vähän peeärrää ja fyrkkaa.

Törnävän ValotON-tapahtuma oli muiltakin osin hyvää jatkumoa Aalto-keskuksen taannoiselle Aesthetics-valotapahtumalle. Seinäjoesta on yhtäkkiä tullut kaupunki, jossa joillakin lamput syttyvät ja toisilla näyttää välähtävän.

Ensi vuonna 60 vuotta täyttävä kaupunki voisi leimautua valotapahtumiin ja tehdä niistä itselleen uuden matkailuvaltin. Marraskuinen markkinointilause voisi kuulua vaikka näin:

Seinäjoki – valopilkkusi pimeässä!

Tero Hautamäki

päätoimittaja