Pääkirjoitus: Palasin töihin maskissa – jouduin käräjille

Kyröön käräjät -kaupunkiseminaari oli elämäni ensimmäinen tilaisuus, jossa pukeuduin koronainfektion varalta suojamaskiin. Kyseessä oli tavallinen, joka osallistujalle jaettu perusmalli.

Viisi minuuttia luentosalissa ja maski sai lähteä. Rillit menivät huuruun, eikä lämmintä sisäilmaa ollut häävi hengittää suojaimen läpi. Minulle oli pienoinen yllätys, kuinka tympeältä maski tuntui.

Hävettää moista edes sanoa. Tiedän, että monet pitävät maskeja koko pitkän työpäivän. Hatunnosto heille. Kyllä minäkin vielä opin, jos on pakko.

Yleistä maskiutumista seurattuani vaikuttaa siltä, että tavallaan suojaimen paras teho on siinä, kun sen näkee muilla. Tämä tuli mieleen töiden jälkeen ruokakaupassa, jossa oli yhtä aikaa useampi maskipää. Totesin, että tuntemattomienkin kasvottomuus kavahduttaa. Se panee automaattisesti ottamaan turvaväliä.

Maski on ylivoimainen poikkeustilasta muistuttaja, koska ihminen katsoo ensimmäiseksi toisia kasvoihin.

Vaikka maskeja on Suomessakin alettu käyttää enemmän, tartunnat lisääntyvät silti. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Hyvän kesän jälkeen uskalsi jo toivoa parasta. Että arki alkaisi rullata kuin joka syksy ennenkin.

Niin melkein kävikin. Kunnes alkoi tulla takapakkia – tartunta siellä, toinen tuolla, joku jopa täällä.

Huonoihin uutisiin taisi katketa moni pitkä pinna. Tuntuu nimittäin siltä kuin mielipideilmastossa leijuisi välinpitämättömyyspartikkeleita. Ne ovat lähes huomaamattoman pieniä, mutta haitallisia nieltyinä. Niiden alistunut sisältö on suunnilleen tämä: ”Tulkoon (korona) jos on tullakseen, ei jaksa tätä enää.”

Ymmärrän näin ajattelevia. Eihän kukaan toivo toista aaltoa. Yksi kriisi vuodessa riittää hyvin, kiitos. Itku markkinoilla ei kuitenkaan auta, sillä k-peikko ei helly kyynelistä. Siitä todistaa tartuntakartta, jossa muu Eurooppa piippaa taas punaista. Suomi on sentään vielä vihreällä.

Yhteiskunnan sulkemiseen meillä(kään) ei ole enää halua, eikä myöskään varaa. Viime kevät taisi olla siinä mielessä ainutlaatuinen. Jotain muutaman kuukauden takaa on kuitenkin hyvä kaivaa esiin – nimittäin raa’at hygieniasäännöt.

Jos pitää turvavälit, ei reissaa turhaan, käyttää maskia tungoksessa, pesee käsiä sekä desittää, on tehnyt suunnilleen voitavansa ja kantanut vastuunsa.

Se riittää talven yli ja siihen jokainen kykenee. Tero Hautamäki