Pääkirjoitus: Pienenpieniä toiveita näin isänpäivän alla

Isänpäivä on sunnuntaina. Mitään en lahjaksi toivo, mutta jos mitä vain saisi toivoa, heti tulee monta juttua mieleen.

Isänä toivoisin lahjaksi itse tehtyä korttia ja vaikka tummansinistä tietokonereppua nahkakahvoilla, vink vink.

Aamiaisen voin hyvin syödä vuoteessa, mutta oikeasti toivoisin sen katettuna pöytään sanomalehden kera.

Mitä muuta? Suklaahiirenä toivoisin keltaista pähkinäsuklaata, jota voisin illalla natustaa punaviinilasillisen kera. Jos viiniä joku ostaa, niin keskihyllyltä, kiitos. Paitsi, jos vanhemmat lapset käyvät Alkossa ja valitsevatkin isäviinin etiketin perusteella, on se hellyttävää, ja silloin käyvät myös alahyllyn viinit.

Entä vielä? No, penkkiurheilijana toivoisin Teemu Pukin Norwichilta ihmettä, nimittäin nousua saman tien takaisin Valioliigaan. Ainakin kausi on alkanut lupaavasti.

Tenniksenharrastajana toivoisin kakkossyöttöni saavan jostakin lisää potkua ja röyhkeyttä.

Hmm... sitten, sähkölämmittäjänä toivoisin, että talvesta tulee leuto, noin –5-asteinen ja että mummolasta kärräämäni takkapuut piisaavat.

Journalistina toivoisin, että Epari pärjäisi kaupunkilehtikilpailussa ja saisi ansionsa mukaan Suurilla Lehtipäivillä, jotka järjestetään ensi viikolla virtuaalisesti. Tapahtuman piti olla Seinäjoen Sorsanpesällä, mutta virusperäisistä syistä treffit siirtyivät vuodella.

Maailmanpolitiikan osalta toivoisin, että USA:n vaaleissa äly voittaa uhon. Tätä luettaessa kisa lienee jo ratkennut, ellei postiäänten laskennasta saada jonkinlaista farssia aikaiseksi. Se ei tietenkään olisi yllätys.

Ennen muuta, kaikkien maailman isien ja heidän perheidensä nimissä toivoisin, että koronaepidemiaan löytyisi pian turvallinen ja tepsivä lääke. Sen myötä maailma voisi palata entiselleen, mutta toivottavasti noin 32 prosenttia viisaampana kuin ennen.

Se voisi riittää siihen, että täällä kelpaisi elää vielä tulevienkin sukupolvien.

Tero Hautamäki

päätoimittaja