Pääkirjoitus: Pienikin liplatus nostaa tontin arvoa

Uusin uutinen Seinäjoen keskustan rakentumisessa koskee Uppaa ja Hakalankadun seutua. Kauniilla paikalla Lakeuden Ristin takana, Pajuluoman uomaa seuraillen, sijaitsee etupäässä vanhaa talokantaa kasvava alue. Jos joku sanoisi että kulttuurimiljöö, häjy olisi muuta väittää.

Nyt alueelle ollaan puuhaamassa kerrostaloja, joita on suunniteltu jopa toistakymmentä. Hakalankadun asukkaat ovat pari vuotta pitäneet keskenään hankkeesta neuvonpitoa. Kaikki ovat lopulta asettuneet sille kannalle, että voisi kai nämä tontit myydäkin. Vaikka talo menisi moukarin alle, kipurahoilla saisi hyvinkin vastinetta.

Tontteja myötäilevä Pajuluoma on piskuinen mutta viehättävä, ja ennen muuta se on vettä. Se vähäinen vesistöjen määrä mitä meillä lopulta Seinäjoella on, on maisemallisesti sitäkin arvokkaampaa. Luonnonvedellä kun on kumma valta ihmiseen: se rauhoittaa piinatun sielun alta aikayksikön. Veden äärellä oleilu taitaa ylittää tehollisesti jopa lemmikin suomat hyödyt.

Vuosi sitten Seinäjoen kehitysjohtaja Erkki Välimäki ennusti Eparin haastattelussa, että Seinäjoen keskustassa tulee lähivuosina asumaan noin 8 000 ihmistä nykyisen neljän tontun sijaan. Määrä voisi kuulemma jopa kolminkertaistua, jolloin ollaan jo pitkälti kymppitonnin tuolla puolen. Se on aika lössi maalaiskaupungin kortteleita kiertämässä.

Sellainen porukka tarvitsee kulmilleen muutakin kuin naapureita. Kävelymatkan päässä on oltava leivät ja sirkushuvit, kioskit, kaupat ja kapakat, kivijalassa, kiitos. Tyyriiden neliöiden keskusta-asujilla tulee olemaan ostovoimaa, money poweria. Ehkä he puolipitkin hampain voivat kantaa euronsa pellon laidalle levitettyyn kauppakeskukseen, mutta todellista palvelua olisi muutamaan kerrokseen kasattu ostosparatiisi uustrendikkään citykaupungin sydämessä... Nimimerkillä: Onko vielä toivoa?

>>>>>>> Stashed changes