Pääkirjoitus: Puhuminen – kauhea sosiaalinen tilanne

Humoristisessa kuvakirjassa Finnish Nightmares (Suomalaisia painajaisia) esitellään meikäläisten mielestä kauhistuttavia sosiaalisia tilanteita. Yhdessä kuvassa suomalainen seisoo surkeannäköisenä edessään mikrofoni. Teksti viittaa puheen pitämisen painajaismaisuuteen.

Tuttu tunne jokaiselle. Perhosia vatsassa, levottomat jalat, kädet sheikkaa, kieli kuivaa, hiki on tuskan.

Veikkaan, että nuo ovat myös universaaleja fiiliksiä esiintymisjännitykseen liittyen. Silti lie totta, ettei suomalaisuus ainakaan perinteisesti valmista ketään rentoihin ja mieleenpainuviin yleisöpuheisiin.

Onneksi nuorissa näyttää olevan toivoa. Minulla oli viime viikolla kunnia olla tuomaroimassa eteläpohjalaisten nuorten puhetaitokilpailua Sedun sikamageella Kurikan kampuksella. Minä ja mikrofoni -tyylinen finaali oli tasokas alusta loppuun.

Samaa saa sanoa semifinaalista, joka tänä vuonna käytiin videopuheiden muodossa. Etäratkaisuun päädyttiin koronarajoitusten vuoksi. Etäilyn toinen peruste oli kameralle puhumisen taito. Se on vahvasti tätä päivää ja vielä enemmän tulevaisuutta. Jatkossa yhä useampien – varsinkin nuorten – työhakemus toivotaan videomuodossa osittain tai jopa kokonaan.

Siitä lähdetään, että kaikilla suomalaisilla nuorilla on loistava tulevaisuus. Puhetaito ei sitä ratkaise, todellakaan, mutta se voi auttaa pääsemään nopeammin niihin päämääriin joihin haluaa.

Meistä jokaisesta on riittävän hyväksi puhujaksi ja viestijäksi. Tekemällä oppii. Jos on ahkera, oppii nopeasti.

Esiintymistä jännittäessä on hyvä muistaa, että ihminen on itsekäs eläin. Kun puhut, yleisösi käyttää valtaosan keskittymisestään itseensä. He ankkuroivat kuulemaansa omiin kokemuksiinsa, miettien samalla itseään ja omaa erinomaisuuttaan – tai vajavaisuuttaan.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja