Pääkirjoitus: Rahattomuuttakin köyhempää

Moni nuori on ensimmäistä kertaa kesätöissä tienaamassa ensimmäistä kertaa omia rahojaan. Monelle se on myös ensimmäinen kerta, kun killingistä kykenee säästämään.

Kesän alku on intoa täynnä. Viimeksi käytettyjen emojien listan kärkipäässä komeilee se lentävä setelitukku, kun kaveria kutsutaan kahville ja lupaudutaan vielä tarjoamaankin.

Nelinumeroinen summa tilillä - jota ei tarvitse maksaa takaisin - tuntuu uskomattomalta. Nyt olisi vihdoin varaa venyttää festaribudjettia, kasvattaa tatuointikokoelmaansa, tai ottaa jopa äkkilähtö kaupunkilomalle.

Todellisuus tulee kuitenkin nopeasti vastaan ja setelitukku lentelee omille teilleen. Viikon tai pari voi ostaa valmiiksi viipaloitua juustoa ja päivittää suoratoistopalvelut premiumiin, kunnes tajuaa, ettei kesä ja raha kestä ikuisesti.

Winter is coming, täytyy alkaa venyttää seteliä, että jotenkin pärjäisi alkavan lukuvuoden yli. Vielä ankeampi tilanne rahallisesti on niillä, joilta kesätyöpaikka jäi kokonaan saamatta.

Opiskelijoiden keskimääräinen kuukausitulo alittaa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen minimibudjetin, eli 669 euroa ja EU:n virallisen köyhyysrajan, joka on Suomessa nettotuloina 1 190 euroa kuukaudessa.

Korkeakouluopiskelijalla on käytössään keskimäärin 872 euroa kuukaudessa. Summa koostuu tukien lisäksi mahdollisista palkkatuloista. Voin korkeakouluopiskelijana vahvistaa, että tuokin summa on suurempi, mitä monet oikeasti saavat.

Kun elää kädestä suuhun ja velaksi, on yhtäkkiä vaikea oppia säästämään, vaikka mahdollisuus olisikin. Aina on jotain, jota täytyy ostaa, korjata tai maksaa takaisin.

Rahahuolien lisäksi nuorilla on kovat paineet edetä elämässä. Olla jotain ja tulla joksikin. Tärkeintä, mitä olen tähän mennessä oppinut rahasta on se, että menestys ja raha eivät tarkoitakaan samaa asiaa. Rahattomuuttakin köyhempää on elää jatkuvasti tavoitellen jotain suurempaa ja jotain enemmän.

Jäi rahaa käteen tai ei, kesätyöllä jalka saadaan oven väliin. Ja kaikille jotka jäivät ilman kesätyö- tai koulupaikkaa: ei mitään paniikkia, eivät ne ovet edestäsi mihinkään katoa. Uusia avautuu koko ajan, ja joskus voi päästä sisään ikkunankin kautta.

Tästä lehdestä voit lukea Jonnesta, joka karistaa mielenterveysongelmien stigmaa unelmien kesätyöpaikassaan FinFamilla.

Unna Takalo

kulttuurituotannon opiskelija