Pääkirjoitus: Rakasta läheisiäsi kuin omaa luuriasi

Len Weinin sanoin: ”Todellinen ystävä on vierelläni silloin, kun hän olisi mieluummin jossain muualla.”

Kuten missä muualla? No, nykyään vaikka somessa tai juutuubissa, puhelimella nyt kumminkin.

Kun älypuhelin saa liikaa valtaa elämässä, ei ihminen itse ensimmäisenä tunnista omaa alhoaan.

Paljon puhutaan ”kännyymisen” (vert. kännääminen) vaikutuksista keskittymiskykyyn esimerkiksi koulussa tai työpaikalla. Työelämässä känny on kuitenkin monille aivan välttämätön työkalu. Arkeen luuri taas tarjoaa monia oivallisia palveluja, viihteestä puhumattakaan. Älypuhelimen hyötyjä ei voi kiistää, eikä tarvitse. Kyse on vain käytön kohtuudesta, joka on ihmisen pelattavaksi vaikea laji.

Puhelimella vietetyn ajan venyminen tekee ihmisestä levottoman, ärtyneen ja epäsosiaalisen. Näin on tutkittu, vaikka tietää sen tutkimattakin. Käytön rajoittaminen puolestaan heijastuu sosiaalisiin suhteisiin myönteisesti. Tämä on huvittavassa ristiriidassa sen kanssa, että moni tuntee jäävänsä ”sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle ilman verkkoyhteyttä ja sosiaalista mediaa”. Ehkei jääkään, luulee vain?

Kännyily voi aiheuttaa myös vaaratilanteita kun ihmiset ovat paikalla, mutteivät läsnä. Lempiesimerkkini tästä on pari viikkoa sitten todistamani tilanne, jossa autoa ajava mies jäi liikennevaloihin kun oli uppoutunut pelaamaan kännykällä karkkipeliä valoja odotellessaan.

En tiedä, pitäisikö hänen puolisonsa olla huolissaan...

Ainakin siitä pitäisi olla huolissaan, että kännykkä on paljon esillä monen lapsiperheen arjessa. Teknologiaa ja sosiaalisia suhteita koskevien tutkimusten mukaan empatian määrä vuorovaikutuksessa vähenee, kun puhelin on tilanteessa läsnä. Aika häijyä. Empatia on ihmisiksi elämisen perustyökaluja. Lasten sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta puhelimen poislaitto on aikuiselta todella tärkeä teko.

Suomen mielenterveysseura haluaa nyt herätellä luuriaan liikaa rakastavaa mobiilikansaa lyömällä pöytään raamatulliset vertaukset. Seura on ajoittanut ystävänpäivään ”Holy Mobile” -kampanjan, jonka valokuvissa on ihmisiä rukousta muistuttavissa asennoissa. Kuvien harmonian rikkoo vain kirkkaalla valolla loistava älypuhelin. Tarkoitus on osoittaa, kuinka kännykästä on tullut “epäjumala”, konelordi, jonka puoleen ihminen kumartuu ja jonka avaamaa maailmaa hän palvoo, kuka mitäkin palkintoa etsien.

Kampanja haastaa olemaan yhden päivän ilman älypuhelinta. Toisille se on naurettavan helppoa. Toisille pelottavan haasteellista. Kumpaan leiriin sinä kuulut?

Tero Hautamäki Päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes