Pääkirjoitus: Saatoin lakata kadehtimasta lapualaisia

Muistan sen kuin eilisen päivän. No, se oli eilen, kun nolo ajanjakso kohdallani sai onnellisen päätöksen. Saatoin lakata kadehtimasta lapualaisia heidän Paukustaan 10.3.2020 kello 11.03.

Silloin astuin ensimmäisen kerran Kalevan Navettaan, uuteen taide- ja kulttuurikeskukseen Seinäjoen Itikanmäellä.

En väitä, että henkeni olisi salpautunut ja olisin pyörtyä pöksähtänyt. Ei sentään, mutta vaikuttunut olin ja olen.

4242 neliön jättimäinen talo on oiva ja soiva kokonaisuus. Ilme on yhtenäinen, vaikka yksityiskohtia on vähintäänkin riittämiin.

Punaista tiiltä, betonia ja uutta sekä vanhaa puuta löytyy eri muodoissa ja eri yhdistelminä. Pääsuunnittelija Teemu Hirvilammi on tehnyt hyvää työtä myös sisustusarkkitehtina.

Tunnelmallisessa talossa on helppo kulkea ja navigoida, kiitos maamerkkimäisten pintojen. Voin vain kuvitella sitä insta-, face- ja selfie-kuvien määrää, mikä Navetalta pian maailmalle leviää – ja sietää levitäkin.

Talon kaksi varsinaista taidenäyttelytilaa ovat nimeltään Halli ja Vintti. Keskenään ne ovat kuin yö ja päivä, mikä on juurikin mainiota.

Kakkoskerroksen Halli on raaka, kova ja rosoinen, vähän kuin Stasin kuulustelukellarit entisessä Itä-Saksassa. Kolmoskerroksen Vintti taas on avaran valoisa taidetaivas, joka seitsemän metriä korkeana kurottaa kohti pilviä.

Aulakerroksessa on kaupallinen keskittymä, johon kuuluvat Taito-myymälä, taidelainaamo Parsi sekä Kuppi+Kattila, joka tarjoaa niin sanotusti parempaa ruokaa. Aulasta edetään myös talon hienoihin työpajatiloihin.

Menkää katsomaan ja kokemaan ja päättäkää itse, mikä on teidän lempipilttuunne Navetassa. Suosittelen käymään käyden, parkkipaikkoja on niukalti.

Tero Hautamäki

päätoimittaja