Pääkirjoitus: Seinäjokelaisin esine vie miestä muistoihin

Muistan sen kuin kaukaisen lapsuuteni päivän, koska sellainen se oli. Eikä vain yksi, samanlaisia oli lukemattomia.

Noina aina aurinkoisina 70-luvun päivinä kävelin kotikerrostalo Vapaudentie 62:sta parinsadan metrin matkan kaupungin suuntaan Maijalan Leipomoon. Minulla oli sininen kangaskassi ja päässä jokin monista lippalakeistani. Puman keltamustan verkkatakin taskussa kilisi kolikoita. Niillä äiti oli tarhaikäisen kauppamiehen varustanut.

Ostin aina leivän, sekasellaisen tai ranskanleivän, ja usein myös nisusikoja. Kaikki oli aina uunituoretta ja lämpimäistä. Kolikot lasitiskille, paperipussit kassiin ja kotiin, maitopurkki pöytään – let the herkuttelu begin.

Mukavia muistoja. Myös hyvin kylämäisiä. Olisi ollut kiva tarjota sama toimenkuva omille lapsille. Aivan tuollaista kyläkauppaidylliä en kuitenkaan löytänyt Seinäjoen 2000-luvun keskustasta enää tänne palatessani.

Miksi muistelen Maijalan Leipomoa?

Siksi, että heidän kylttinsä on valittu Seinäjoen seinäjokelaisimmaksi esineeksi.

Toiseksi äänestyksessä sijoittui Atrian Laatuliha -kyltti, kolmanneksi Provinssirockin t-paita. Jälkimmäinen soittaa päässäni paljon enemmän kelloja kuin sinällään kunnioitettava lihatalo.

Nuoruuteni Seinäjoella jokavuotista Provinssipaitaa odotettiin pitkin kevättä. Asusteen graafista ilmettä arvioitiin kuin levynkansia. Parhaimmillaan paita oli himoittu taideteos, eikä sen pukeminen käytännössä koskaan ollut epäonnistunut asuvalinta.

Keskustelu Provinssirockista ja t-paidasta nostaa mieleen myös yhden alkukesän festaripäivän noin neljännesvuosisata sitten. Tuolloin edelläni Törnävänsaaren sillalla tanssahteli hulmuavin hiuksin nuori nainen, jolla oli yllään musta t-paita ja sen selässä punaisella teksti: Pesä auki koko kesän.

Jostain syystä tuo asuvalinta – kyseessä lie ollut vanha Sorsanpesän mainospaita – on jäänyt mieleeni.

Kaupunginmuseon listaamat 10 seinäjokelaisinta esinettä löytyvät seuraavalta aukeamalta. Nyt museo on alkanut etsiä seinäjokelaisinta ilmiötä.

Jos vielä elettäisiin takavuosia, olisi helppo nimetä ilmiöksi nuorison keskustassa ajama viikonloppurinki. Katukuva on kuitenkin muuttunut niiltä osin lopullisesti.

Itse tarjoan seinäjokelaisimmaksi ilmiöksi umpitiheää festivaalikesää. Vastaavaa tuskin löytyy yhdestäkään suomalaisesta kaupungista, jos tapahtumien määrä ja koko suhteutetaan väkilukuun.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja