Pääkirjoitus: Sormuksen kutsua on vastustettava!

En tiennyt vielä joskus inhoavani kännyköitä, noita niin taivaan lahjalta tuntuvia yhteydenpitoa helpottavia välineitä.

Nykyään ne eivät ole enää vain sitä. Matkapuhelinta kutsutaan syystäkin älypuhelimeksi. Sen avulla voi tehdä ostoksia, maksaa laskuja, osallistua työpalavereihin, laskea kaloreita ja askelia sekä katsoa elokuvia. Lista on loputon, ja teknologian kehittymisen myötä lista varmasti vain monipuolistuu.

Haluan mainita, etten ole kehitystä vastaan. Minusta puhelin on hyödylinen ja tarpeellinen, mutta asiassa on mielestäni synkkä kääntöpuoli. Puhelimesta on tullut monelle elämän keskus, myöntää sitä tai ei. Älypuhelin voi aiheuttaa ulkopuolisuuden ja toisarvoisuuden tunnetta. Kun ystävysten joukko kokoontuu, saattaa yllättävän monta hetkeä kulua jokaisen tuijottaessa noin kuuden tuuman kokoista ruutua. Itse pyrin nykyään tietoisesti välttelemään ruutuaikaa monenlaisissa tilanteissa. Haluan olla läsnä.

Älypuhelin voi myös synnyttää riippuvaisuutta. Ilman sitä ei voi lähteä kotoa tai edes käydä saniteettitiloissa.

Myönnän toki seuraavan: Puhelimen ja sen sisältämien sovellusten koukuttava vaikutus on tehnyt osansa myös minussa. En ole Frodo, joka kykenee vastustamaan sormuksen kutsua, mutta haluan silti pyrkiä siiihen mahdollisimman usein.

Olen harjoitellut mielenvahvuutta. Teen kerta toisensa jälkeen päätöksen laskea älypuhelin pöydälle ja jättää se siihen. En ota sitä taskusta, vaikka haluaisin tiirailla somessa, mitä muut ovat tänään tehneet. Siirrän viestin näpyttelyn hetkeen, jossa ei odoteta vastavuoroisuutta. Näillä pienillä askelilla olen tehnyt itselleni helpommaksi ottaa välineeseen etäisyyttä. Toivon, että tämä kamppailuni tuottaa hedelmää ja olen läsnäolollani ilahduttanut ystäviäni. Olen myös lukenut, että tietoinen läsnäolo vähentää stressiä ja lisää onnellisuutta, joten samalla se on palvelus itselleni.

PS: Yksi rakkauden kielistä on laatuaika. Oli se sinun, ystäväsi tai kumppanisi todellinen rakkauden kieli, joka saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi, kukaan tuskin voi väittää, ettei laatuajasta rakkaiden kanssa nauttisi.

Sanna Keisala

kesätoimittaja