Pääkirjoitus: Sotkin pyörällä aikuisten koulupäivään

Tässä männä lauantain aamuna istuin yläkoulun pulpetissa äidinkielentunnilla. Kirjoitin lyijykynällä kirjettä lapselleni. Se oli hieno hetki, vähän koskettavakin, ja tuli aivan tilaamatta, opettajan oivalluksesta.

Aikapulassa letteri jäi kesken, mutten varmasti ollut ainoa. Olihan meitä liikkeellä satoja vanhempia. Vuotuinen syysperinne, jossa vanhemmat käyvät päivän verran koulua lastensa edellisen päivän lukujärjestyksen mukaan, on mainio.

Äikän jälkeen lukkari käski suunnistamaan Joupiskalle. Löin hynttyyt yhteen viisikymppisen ystäväni kanssa, joka oli tuttu omilta kouluajoilta ykkösestä ylioppilaaksi.

Lompsimme metsässä, päivitimme kuulumiset ja paransimme maailmaa. Samalla haimme 40 minuutissa kävellen viidestä rastista neljä. Aseemme oli tarkka kartanluku. Olen suorituksesta salaa ylpeä.

Kouluruokailu hemmotteli aikuisia maukkaalla broilerikiusauksella. Tuon aterian perusteella ei voi moittia kouluruuan makuja.

Näppärä innovaatio ruokajonossa oli Foodduck, voita annostellut masiina. Kun sen alle asetti näkkileivän, ankka näki punaista ja muni leivälle voinokareen. Eräs isä innostui niin, että otti toimenpiteestä kännykkävideon.

Hyvää hommaa oli myös taukojumppa, jolla katkaistiin yhden oppitunnin staattinen istuminen. Jumppa oli hauska ja koska se tehtiin parin kanssa, sillä oli myös yhteisöllisyyttä tukeva luonne.

Minun kouluaikanani asiat eivät olleet näin hyvin. Me jäkitimme päivät pulpetissa. Onneksi kehitys kehittyy.

Valitettavasti on eräs asia, joka tuntuu säilyneen kaikki nämä vuodet. Kiusaaminen.

Pyörätelineillä lähtiessä kuulin, että muutama poika oli edellisviikolla joutunut puhutteluun. Heidän syntinsä oli se, että he olivat puolustaneet erästä pitkään kiusatuksi tullutta nuorta tämän kiusaajaa kovistelemalla, lähinnä kait suusanallisesti.

Liekö niin, ettei asiaan ollut löytynyt muualta ratkaisua? Kiehahtiko poikien oikeustaju yli? Reiluksi kasvanut nuori sydän sanoi, että nyt pitää jonkun tehdä jotakin?

Vaikea sanoa tapausta tuntematta. Se tiedetään, että yleensä kiusaaja on itse ollut yksinäinen ja kiusattu, ja vierittää pahassa olossaan lumipalloa eteenpäin.

Siksi kiusaajakin tarvitsee apua. Paras keino auttaa kaikkia osapuolia on välittäminen. Samalla täytyy pohtia, mitä muuta varsinkin aikuiset kotona ja kouluissa voisivat tehdä kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Ainakin lapsille voi tarjota lisää läsnäoloa, turvaa ja lämpöä. Niistä tuskin voi olla missään liikatarjontaa.

Tero Hautamäki