Pääkirjoitus: Suomessa on maailman paras koulutus

Jonotin Italiassa vietetyllä kesälomalla pääsyä Milanon tuomiokirkkoon. Takana olleet ranskalaismiehet kysyivät, mistä maasta olen kotoisin. Arvasin, että vastauksen kuultuaan he muistaisivat joulupukin, Nokian ja Kimi Räikkösen. Toisin kävi. Nuoret miehet tiesivät, että Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä. Siitä riitti juttua pitkäksi aikaa.

Suomalaisen koulutuksen hyvä maine on kiirinyt kauas. Huomasin sen ihan konkreettisesti viime lukukaudella, jolloin meillä oli italialainen vaihto-oppilas. Nuori mies vanhempineen oli valinnut Suomen kohdemaaksi maailman parhaan koulutusjärjestelmän ansiosta. Saman vastauksen sain monelta muultakin eri puolilta maailmaa Suomeen matkanneelta vaihto-oppilaalta.

Meidän lainalapsi kertoi etukäteen, ettei ollut erityisen innokas koululainen. Suomessa hän kuitenkin lähti opintielle aina mielellään. Syytä kysellessäni hän mainitsi opetuksen hyvän tason, mielekkäät opetusmetodit ja opettajat, jotka eivät nostaneet itseään opiskelijoiden yläpuolelle. Heitä oli kuulemma paljon helpompi lähestyä kuin johtajan roolin omaksuneita italialaisia kollegoitaan.

Pojan vanhemmat ja veli vierailivat meillä pääsiäisenä. Kurkimme Ilmajoen lukion ikkunasta sisään. Ihmetystä herätti erityisesti se, että koulun aulassa oli sohva. Se sai vieraat kehumaan Suomen kunnallisia kouluja italialaisia yksityiskouluja viihtyisimmiksi. Vaihto-oppilaan kaksoisveljen mukaan saapasmaan koulussa ei ole tarkoituskaan viihtyä.

Vääntääkseni veistä haavassa vein vieraat tutustumaan Kurikkaan juuri valmistuneeseen Sedun kampukseen. Matkalaiset huokailivat ihastuksesta. Loistokkaalta vapaa-aikakeskukselta vaikuttavan koulukeskuksen hulppeat ikkunat, isot yhteiset tilat, desing-tuolit, piano, pingis-, ilmakiekko- ja biljardipöydät sekä trendikäs kahvio olivat jotain, mitä italialaiset eivät olleet osanneet koulumaailmaan edes kuvitella.

Liitutaulujen tilalle tulleet valtavat kosketusnäyttötaulut, lukuisilla soittimilla varustettu musiikkiluokka, turvallisuusalan opetuksessa käytettävä tekniikka ja monet muut asiat vahvistivat käsitystä suomalaisen koulutuksen huippulaadusta. Vierailun loppumetreillä vaihto-oppilaamme vanhemmat olivat sitä mieltä, että olisi mahtavaa, jos oma poika pystyisi suorittamaan yliopisto-opintonsa Suomessa.

Syksyn ja koulun alkaminen tarkoittaa koululaisille ja opiskelijoille vapaan elämän loppua ja arjen aherruksen alkamista. Auttaisiko ahdistuksessa yhtään tieto siitä, että suomalaisissa kouluissa on paljon asioita, joita moni muualla karehtii?

Virpi Kupiainen-Ämmälä

toimittaja