Pääkirjoitus: Suomi menee nyt vauhdilla metsään

Suomalaiset ovat alkaneet mennä vauhdilla metsään. Oma suosikkipaikkamme koiran ulkoiluttamiseen on yleensä ollut rauhallinen. Nyt sielläkin on aina useampi auto, meni mihin aikaan tahansa.

En karehri, ilmiö on positiivinen. Kun kaveria ei saa halata, on metsässä jokaiselle oma puu halattavaksi – ellei pelkää punkkeja. Ne mokomathan saattavat paraikaa lyödä läpsyjä koronaviruksen kanssa: ”Hei covid, siistiä, kun ajat meille evästä!”

No, leikki sikseen. Kunhan kuuritat koiran ja puet itsesi säädyllisesti, on tiimisi aika lailla punkinkestävä.

Metsä on se isompi olohuone, jossa on tilaa koko perheelle yhtä aikaa. Se on myös voimauttava paikka, jossa voi tuntea todeksi sanonnan ”Kaukana kavala maailma”. Mättähältä mättähälle mönkiessä raitis ilma tuulettaa päätä ja bodya. Samalla vetreytyvät löhösohvalla jäykistyneet (perheen)jäsenet.

Näinä aikoina kaikilla riittää murhetta. Oloa voi kenties yrittää keventää ajattelemalla, josko joillain menisi vielä huonommin. Oletko esimerkiksi miettinyt, kuinka nyt käy polkupyörävarkaiden?

Käsillä on vuoden paras sesonki, kevät, mutta kaupungissa ei näy pyörän pyörää ravintoloiden tai talojen kulmilla. Tyhjästä on paha pölliä.

Sama lama piinaa turismista eläviä taskuvarkaita. Ja entä murtovarkaat? On mahdoton putsata taloa, jonka asukkaat ovat kotosalla aamusta iltaan.

Niinpä. Nyt jos koskaan on osattava iloita kotoilusta. Kuinka pitkään vielä, siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa – pysymällä pääsääntöisesti kotona.

Koronapandemia on moukaroinut maailmaa rajusti, ja iskee vielä monella tapaa. Rumistakaan arvista huolimatta ihmisten toivo ja usko huomiseen eivät saisi kadota.

Karanteeni on väliaikainen kiusa, ja pitää luottaa siihen, että Suomen talouskin kyetään tästä alhosta nostamaan. Valtion toimissa on mentävä nyt terveys edellä.

Kätketään sydämiimme aina uskottavan Esko Valtaojan tuoreet sanat (is, 21.3.20): ”Maailmanloppu tulee, muttei vielä pitkään aikaan, eikä takuulla koronan vuoksi.”

Tuomiopäivän tunnelmissa ei siis kannata olla. Riittää, kun elää tätä päivää, varustautuu huomiseen ja suosii ostoksissaan paikallista yrittäjää aina kun mahdollista.

Yhä useampi ikäihminen on alkanut ottaa karanteenista vaarin. Samaa toivoisi nuorisolta, jota kevätaurinko perinteisesti vähän villitsee.

Nuoret, malttakaa mielenne ja pysykää kotona kuukausi–pari. Teitä odottavat lukemattomat elämänne keväät.

Tero Hautamäki

päätoimittaja