Pääkirjoitus: Taitelija pisti päänsä postilaatikkooni

Jokaisella meillä on postilaatikko, mutta rohkenen sanoa, että omalla postilaatikollani – tai pikemminkin sen telineellä – on ollut valtakunnan hienoimmat käyttöönottojuhlallisuudet. Harvan muun postilaatikkotelineen valmistumista on juhlistettu tanssien ja musisoiden koko kadun väen kera.

Tapahtumaketju sai alkunsa, kun pussikadun pään asukkaat päättivät korvata rakennusaikana postilaatikkotelineeksi nostetun kuormalavan kauniimmalla versiolla. Vaikka käytännön rakennustyöt suhuivat sutjakasti, vaihto-operaatio oli monivaiheinen. Miehet kokoontuivat tekemään suunnitelmia, jotka hameväki pisti ainakin puheissaan uuteen uskoon. Visiot uuden telineen harjannostajaisista lähtivät lapasesta ennen kun hyvin palvellut kuormalava saatiin haudattua. Sellaisetkin illanistujaiset oli suunnitelmissa.

Vaikka olimme asuneet rajanaapureina jo vuosia, yhteinen projekti lähensi asukkaita. Postilaatikkotelinettä varten perustettu WhatsApp-ryhmä pimputti viestejä ympäri vuoden. Kävi selväksi, että mittavaa rakennusprojektia tärkeämpää oli henkinen yhteys ja tutustuminen, joka vuosien kytemisen jälkeen sai kunnolla tuulta alleen.

Alkukesällä huomasin ilmoituksen, jonka mukaan taiteilijaryhmä etsi kahta pienyhteisöä, joille he esittäisivät juuri kyseiselle ryhmälle suunnitellun, tanssia ja musiikkia sisältävän teoksen yhteisön toivomassa paikassa. Ainutlaatuisen tilaisuuden mahdollisti apurahan kautta Taiteen edistämiskeskus Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Pohjanmaan tanssin aluekeskus, jotka halusivat tarjota mahdollisuuden nauttia kulttuurista oman lähipiirin kesken ilman pelkoa koronatartunnoista.

Lähetin hakemuksen. Onni suosi ja pian puutarhassani esiintymispaikkoja mittailivat tanssijat Hanna Korhonen ja Viivi Sjöblom sekä Laitakaupungin orkesterin muusikot. He olivat innoissaan siitä, että olimme kutsuneet postilaatikkotelinettä rakentaneiden lisäksi puutarhajuhliimme koko kadun väen. Mukaan olimme pyytäneet ottamaan viltin ja piknikkorin.

Naapurustoomme on viime vuosina rakentunut paljon taloja, joiden asukkaita emme tunteneet edes nimeltä. Täydellinen kesäilta taiteen merkeissä tutustutti alkuasukkaat uusiin kasvoihin. Sen pohjalle on hyvä mahdollisuus rakentaa vanhan ajan kyläyhteisön henkeä, jossa kaikki välittävät ja huolehtivat toisistaan. Olimme siis saaneet aikaan paljon muutakin kuin paikan, minne pudotetaan aamun posti – ja tietenkin Epari iltapäivällä.

Koska postilaatikkoteline oli tapahtuman alku ja juuri, osa esityksestä toteutettiin tien verressa. Kun tanssija pisti päänsä postilaatikkooni (katso kuva Eparin Fabebookista tai Instagramista) mietin, koska posti on edellisen kerran haettu. Onneksi pää mahtui lootaan. Joskus olisi voinut käydä toisinkin.

Miehet kertoivat jännittäneensä eniten sitä, että kestääkö uusi teline taiteilijoiden halaukset. Rakennelma oli kuulemma huojunut sen verran, että huonolla tuurilla telineen avajaisten lisäksi olisi saatu viettää sen hautajaisia.

Virpi Kupiainen-Ämmälä

toimittaja