Pääkirjoitus: Vapaalla en kirjoita, mitä sinä et tee?

Hän yritti kovasti, muttei koskaan onnistunut. Ei koskaan onnistunut yhdistämään työtä ja vapaa-aikaa.

Eikä hän uupunut yksin. Esimerkkejä on monia, minäkin tunnen joitain heistä.

Yhtenä osana tämän lehden Yrittäjä-teemaa on juttu siitä, kuinka yrittäjän vaa’alla työn ja muun elämän yhdistäminen on vaativaa tasapainoilua.

Yhä harvemmalle työssäkäyvälle se on niin kutsuttu helppo nakki. Helpompaa se on kuitenkin meille, jotka uurastamme toisten palkollisina. Vaikka joustaisi töihinsä päin, on rengillä jossain kohtaa, yleensä aika varhaisessakin vaiheessa, oikeus pudottaa hanskat siltä päivältä ja vaihtaa vapaalle.

Yrittäjän tilanne ei ole niin yksinkertainen. Töitä on otettava vastaan ja asioita hoideltava vapaallakin siinä pelossa, että ellet ole saatavilla, puhelin lakkaa soimasta ja sähköposti laulamasta.

Tätä kautta varjoista hiipii vaara siitä, että uupuu töidensä alle ja palaa hitaasti loppuun. Sama uhka tietysti vaanii kaikkia intohimolla työhönsä suhtautuvia.

Lääke on kuitenkin kaikkien tiedossa: vapaa-ajalla olisi tuikitärkeä elää kokonaista elämää, jossa mieli ja ruumis irrottuvat työstä niin, ettei työtä ajattele lainkaan. Asia on helppo todeta, mutta vaikea laittaa käytäntöön.

Mikä kellekin toimii, on hyvin yksilöllistä. Jo kauan sitten laaditun omadiagnoosini mukaan minun on vapaa-ajalla syytä välttää kirjoittamista. Se saattaa tarkoittaa, etten koskaan naputa sitä romaaniyritelmää, josta on olemassa parin sivun suttuinen synopsis kodin kirjahyllyn vasemman puolen kolmannen rivin kuudennen kirjan välissä. So be it.

Toki hinku tekstitaiteen tekemiseen nostaa joskus päätään, kesäloman lopulla, laiturin nokassa, auringon alla, kun olo on vahva ja virtaa piisaa. Yhtä nopeasti hinku kuitenkin sammuu arjen aherruksessa, ja se on okei.

Olen asian kanssa sinut, tunnen minut. Pää ei kestäisi, jos polkisin samaa pyörää töissä ja vapaalla. Elämästä katoaisi ilo, kuvista väri, koiran turkista pehmeys, ruuasta maku ja niin edelleen. Tiedätte mitä tarkoitan.

Onneksi on harrastuksia, joista saan potkua päiviini. Useimmilla on omat työstä palauttavat keinonsa. Mikä on se laji, joka vie sinut mahdollisimman kauas työhön liittyvistä ajatuksista? Mitä on se tekeminen, jonka parissa rentoudut syvimmin? Keitä ovat ne ihmiset joista nopeimmin voimaannut?

Kaava sinällään on simppeli: töissä ollaan töissä ja vapaalla vapaalla. Rajan vetäminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin simppeliä. Mutta ellei päätä ja yritä, ei ainakaan onnistu.

Tero Hautamäki

Päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes