Parempi olla syntymättä, kuin syntyä sinun lapsiksesi

No olisko mun sitten pitänyt jättää mun lapset tekemättä, kysyy edellisenä päivänä synnyttänyt nainen sängyssä istuen. Vierellään hänellä on pieni tummahiuksinen tyttö, joka seuraa uutta maailmaa tarkkaavaisena.

Vastapäätä istuva ylilääkäri katsoo vakavana nuorta naista ja toteaa: ”Kyllä sinun olisi pitänyt sitä harkita”.

Nainen pillahtaa hallitsemattomaan itkuun, eikä kuule enää kunnolla lääkärin sanoja pienlapsipsykiatrille menosta ja naisen itsekkyydestä. Hän kuulee päänsä sisällä vain sen, että hänelle on juuri sanottu, että hänen lapsensa olisi ollut parempi olla syntymättä, kuin syntyä hänen lapsikseen.

Hän on huono äiti ja syytetyn penkillä, sillä hän on valinnut itselleen ja perheelleen parhaaksi vaihtehdoksi pulloruokinnan imettämisen sijasta. Hänellä on jo terve ja tasapainoinen puolitoistavuotias tytär, johon myös isä on voinut luoda tiiviin suhteen osallistumalla lapsen ruokintaan alusta asti. Isä on myös voinut auttaa keisarinleikkauksesta toipuvaa vaimoaan ottamalla osaa yösyöttöihin. Läheisyyttä on annettu ja lapsen kasvua tuettu yhdessä rintarinnan tasaveroisina vanhempina.

Äidinmaidon vaikutus lapsen terveyteen on tutkittu ja todistettu. Joka vuosi syntyy kuitenkin lapsia, joiden äidit eivät voi tai halua lastaan imettää. Minunkin tuttavissani on useita äitejä, joiden maidon tulo ei ole riittänyt tai se ei ole edes kunnolla alkanut. Yksikään näistä korvikkeella ruokituista lapsista ei kokemukseni mukaan ole erityisen sairas tai tunne-elämältään epätasapainoinen. Eivätkä nämä äidit ansaitse syyllistämistä.

Sängyllä istuva nainen ei koe olevansa huono äiti, eikä hän sitä olekaan. Hänelle on sanottu, että hän on itsekäs, ajattelee vain omaa kehoaan ja on epätasapainoinen. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Mutta vuorokausi synnyttämisen jälkeen, hormonien ja tunteiden myllerryksessä nuo sanat voisivat laukaista herkemmälle naiselle seurauksia, joista selviäminen voi viedä vuosia. Sanat voisivat pahimmassa tapauksessa vaikuttaa hänen itsetuntoonsa äitinä ja omaan suhtaumiseensa lapsiaan kohtaan.

Onneksi nainen on vahva. Onneksi hänellä on mies ja perhe, jotka tukevat häntä.

Siskoni kertoi minulle tämän tarinan päivä sen jälkeen, kun olin saanut uuden ihanan sisarentyttären. Ja silloin minäkin itkin yhdessä hänen kanssaan.

Laura Syväoja

päätoimittaja