Korona-aika on ollut todella poikkeuksellinen koko ihmiskunnalle. Lapset ympäri maailman ovat olleet yksi suurimmista kärsijöistä. He ovat joutuneet elämään aikuisten tahdon mukaisesti.
Lapset eivät ole tasa-arvoisia keskenään. Meidän pitäisi Suomessa elää hyvinvoinnin keskellä. Ihmettelen kuitenkin suuresti sitä, miten huonosti kohtelemme apua tarvitsevia perheitä.
Perheet ovat muuttuneet yhteiskunnan apua tarvitseviksi yksiköiksi. Meillä on liian paljon pahoinvoivia perheitä ja yksinäisiä hyvässä kunnossa olevia isovanhempia. Koska yhteiskunta ja monet kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet osan perheiden tukemisesta hartioilleen, olisi mitä tärkeintä huomioida myös elämänkokemusta omaavat vireät isovanhemmat, joilla on iso ja lämmin syli. Perheiden ja ikäihmisten on vain kohdattava toisensa.
Lastensuojelu ei tunne käsitettä isovanhempien tuesta tai lasten asumisesta heidän luonaan. Aivan liian moni lapsi on meillä riistetty vanhemmiltaan antamatta isovanhemmille mahdollisuutta tukea perheitä ennen huostaanottoa.
Sukupolvien ketjun katkaiseminen on laitonta ja häikäilemätöntä riistoa. Lapsilla on oikeus saada hoivaa isovanhemmiltaan sekä muilta läheisiltään.
Suomi velkaantuu koko ajan. Yksi velkaantumista estävä kohde olisi lastensuojelun täydellinen muuttaminen perheitä tukevaksi. Lasten kuuluu ensisijaisesti asua kotonaan. Apua on siis annettava kotiin, se on myös halvempaa ja inhimillisempää kuin laitoksessa tai sijaisperheessä asuminen.
Miksi tämä on niin vaikea toteuttaa? Kun meistä isovanhemmista aika jättää, viemme mennessämme monta tarinaa, jota jälkipolvemme ei tule koskaan kuulemaan. Lasten, heidän perheiden ja isovanhempien aika on nyt! Huomioitakoon, että varaisovanhempana voi toimia kuka tahansa eläkkeellä oleva mummo ja vaari. Rakkaus lapsiin ja lämmin syli riittää. Meitä ei ole koskaan liikaa!
Birgitta Wulf
