Lapset ja syrjäytyneet ihmiset aiheuttavat maassamme suuria kuluja. Kulut lapsista muodostuvat kyseenalaisin perustein tehdyistä huostaanotoista, joita tehdään vielä tänäkin päivänä.
Huostaanotetut lapset maksavat yhteiskunnalle miljardin vuodessa ja heitä on noin 18 000. Jokainen syrjäytetty maksaa elinaikanaan yhteiskunnalle miljoonan, jos hän ei työllisty ja elätä itse itseään.
Maahan heitettyjen roskien korjaaminen aiheuttaa myös suuria kustannuksia. Jätteet osin poltetaan ja käytetään hyödyksi, mutta niitäkin tulee liikaa. Me emme osaa enää elää. Jotain on pahasti pielessä.
Lapset koetaan osin rasitteena ja häiritsevinä, siksi on olemassa jopa kerrostaloja, joihin ei oteta lapsiperheitä asumaan. On myös hotelleja jonne voi mennä vain ilman lapsia.
Syrjäytetyt ihmiset ovat usein mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka kärsivät hiljaa. Heidän hoitonsa kuitataan näille ihmisille annetuilla psyykelääkkeillä. Kun lääkemääräyksen on kerran saanut, niitä voi syödä niin kauan kun haluaa.
Terapiaa ei tarjota, ihminen jätetään yksin tunteettomaksi ihmisen kuvaksi, sillä lääkkeet vievät ihmisiltä tunteet. Näin he eivät kuormita mielenterveyspalveluja ja ovat poissa yhteiskunnan rahoja kuluttamasta.
He ovat täydellisesti unohdettu kansanosa. Näistä ihmisistä hyötyvät suurimmalta osalta lääkejätit. Kukaan ei taida tietää kuinka paljon näitä lääkittyjä ihmisiä joukossamme kulkee.
Roskia saamme heittää maahan vapaasti. Kukaan ei siihen puutu, paitsi urheat vapaaehtoiset jotka keräävät roskia ja yrittävät näin pitää ympäristömme siistinä.
Jätteet ovat synnyttäneet polttolaitoksia, vaikka jätteiden määrää pitäisi ehdottomasti vähentää ja hyötykäyttää enemmän.
Olemmeko me pää painuksissa kulkeva onnellinen kansa?
Birgitta Wulf
