"Tulevaisuus ahdistaa. Tuntuu, etten kelpaa mihinkään. Masentaa, en pääse aamuisin sängystä ylös. Stressaa. En jaksa enää.”
Edellä olevaa viestiä kuullaan nykyisin opiskelijoilta keskusteluissa, tutkimuksissa ja sosiaalisessa mediassa.
Asian vahvistavat opiskelijakuntien liitto SAMOK ja ylioppilaskuntien liitto SYL. Ne julkaisivat eilen tiedotteen, jossa vaaditaan nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyskriisin nostamista EU:n terveysohjelman ykkösprioriteetiksi.
Taustalla on varmasti ajatus vaikuttaa myös tuleviin EU-vaaleihin. Lisäksi tällä viikolla vietetään opiskelijoiden mielenterveysviikkoa, joten ulostulo on osuva.
Se on myös enemmän kuin oikeutettu. Asia on niin tärkeä, ettei siitä voi puhua liikaa.
Tilastojen mukaan psyykkistä kuormittuneisuutta on kokenut joka toinen opiskelija. Ahdistus- tai masennusoireista raportoi 35 % opiskelijoista.
Vertailun vuoksi, Suomen koko väestössä vastaavat osuudet olivat 23 % (20–29-vuotiaat) ja 18 % (30–39-vuotiaat). Iän myötä ahdistus siis näyttäisi vähenevän.
Nuorilla vauhti vain kiihtyy. Tammikuu 2024 oli mittaushistorian korkein suomalaisten opiskelijoiden mielenterveyteen liittyvissä yhteydenotoissa.
Surullista luettavaa. Jos joka toinen opiskelija kärsii psyykkisistä oireista tai on lopen uupunut kaiken aikaa, ei hyvältä näytä. Tätä rataa on vaikea saada nuorista hyvinvoivia työntekijöitä lähitulevaisuuden Suomeen.
Millainen mahtaisi olla mielenterveysystävällisempi opiskelukulttuuri? Vaikea sanoa suoralta kädeltä. Tiedän vain, mitä minun opiskeluaikanani yli 30 vuotta sitten esimerkiksi EI OLLUT:
Koronapandemia, ilmastokriisi, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, Gazan kansanmurha, elinkustannusten nousu, työttömyys, yhteiskunnan odotukset sekä netin ja sosiaalisen median aiheuttamat paineet.
90-luvun opiskelijana minua ahdisti lähinnä se, löytyykö filosofian maistereille oikeita töitä ja juovatko kaverit sittenkin olutta kun minä luen tenttiin. Luojan kiitos, ei kumminkaan ollut älypuhelinta, josta tarkistaa, missä kukin tyyppi sillä hetkellä marjaili.
Se oli huoletonta elämää. Nyt monia opiskelijoita ahdistaa monialaisesti joka päivä. Lähes 90 prosenttia kertoo ongelmien rajoittaneen jollain tapaa myös opintoja.
Ja hei – siinä tilanteessa he tuskin kokevat kannustavana sitä, miten 1.4. alkaen hallitus ryhtyi leikkaamaan asumistukia ja jäädyttämään opintorahan indeksikorotuksia. Noloa.
Kun en muutakaan osannut, ostin marketin kassalta teemaviikon kunniaksi vihreän Mielinauhan. Ei se paljon maksanut. Rahat menevät mielenterveystyöhön. Ehkä sinä teet saman tempun. Olet varmaan jo tehnytkin.
Minä, sinä, hän – me pärjäämme näinemme. Ikä parkitsee nahan ja tilkitsee hanhen selän. Nuoret tarvitsevat nyt apua, uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Annetaan sitä heille, kukin siten kuin voi ja osaa. Välitetään nuorista.
