Mene pois. Ei sinulla mitään minulle ole. Minä rakastan lämpöä, ja sinä olet vain kylmä ja kireä, pitkä ja pimeä, ilkeä, typerä talvi.
Näin mielensäpahoittajana nousen sängystä 1.1.2024 noin kello 9. Pakkasta on 27 astetta. Pian sen luvataan tippuvan –30 tuolle puolen.
Könyän keittiöön, keitän kahvit ja avaan radion. ”Ooo, kesän lapsi mä oon.” Ooo! Katri-Helena! Sinivalkoinen soundi vie ajatukset heti ensi Provinssiin. Se taas nostaa nenään vastaleikatun ruohon tuoksun, syystä että siistin pihan aina ennen festaria, koska piltit puolisoineen ja ystävineen majoittuvat meille rokkihotelliin. Kiitos kun tulette, nuoret. Se tuntuu aina mukavalta.
Alan uskoa, että pakkasistakin selviää, kun on jotain mitä odottaa. Halon uudenvuoden juhlista jääneitä nakkeja leivälle ja selaan uutisia. Aleksei Navalnyi lähettää terveisiä uudesta rangaistussiirtolastaan Siperiasta. Toivon Putinille kaikkea pahaa. Muistelen, että Siperian Yakutskissa mitattiin viime tammikuussa 62 asteen pakkanen. Tuohon verrattuna Hallilassa on terassikelit. Lisäksi meitä lämmittää vapautemme, niin mielipiteen vapaus kuin fyysinenkin.
Kun uudenvuodenyönä lenkitin koiraa, joka puolella paukkui ja välähteli. Entä jos nuo räjähtelyt olisivat olleet sodan ääniä, kuten Gazassa ja Ukrainassa. Se, että varpaitani vartin jälkeen palelsi ja ylensyönti kivisti vatsaa, olivat sillä hetkellä kaksi maailman nolointa huolta.
Lopputulema: Ei ole syytä valittaa Seinäjoella, tuskin muuallakaan Suomessa.
Eräs tuore uutinen listaa suomalaisia ylpeydenaiheita viime vuodelta. Yksi niistä on YK:n kestävän kehityksen raportti, jossa Suomi valittiin jo 6. kerran maailman onnellisimmaksi maaksi.
Kyselytutkimus mittaa eri maiden onnellisuutta mm. sosiaalisen tuen, terveyden, anteliaisuuden ja elinajanodotteen perusteella. Niinpä. Kyllä Suomessa on vielä tänäkin vuonna melko hyvä hiihtää se oma hiihto ja katsoa mihin se vie.
Jokainen voi vaikuttaa siihen, miten oma ja läheisen suksi luistaa, ja onko huolto riittävää. Samalla voi miettiä, millaista latua on aurannut itselle ja muille.
Entä ketkä reitin varrella kannustavat ja kuinka? Missä on maalialue? Millaisen palkinnon eteen on valmis ponnistelemaan? Millaisia ylä- ja alamäkiä matkalle osuu ja miten niihin suhtautuu?
Elämänsä hiihtoon taas valmistautuva voi tukeutua uuden vuoden taitteessa alan mestariin, Juha Mietoon, joka on todennut aiheesta (Apu 13.12.2005) näin:
”Peräpeiliin ei pidä ruveta katselemaan. Sen verran voi vilkaista, että ymmärtää, missä on tehnyt virheitä.”
