Pääsiäinen on päästetty, eläköön pääsiäinen.
Eläköön siksi, että taas ollaan askel lähempänä kesää. Eläköön myös siksi, että vietin juuri elämäni rennoimman pääsiäisen.
Neljän päivän vapaa tuntui viikolta. Kaikki oli kumman kiireetöntä. Johtuen ehkä siitäkin, että isoksi kasvaneet mukulat huitelivat kuka missäkin.
Minä keskityin syömään ja juomaan eri lokaatioissa. Kuin vahingossa huomasin erikoistuvani trulleilta jääneisiin suklaamuniin.
Niin ikään suunnittelematta ja vastoin arkiminääni vietin pitkiä aikoja aamutakissa. Se oli luksuaarista.
Aamutakki kuvastaa joutilasta olotilaa paremmin kuin mikään muu. Pehmeään kuoreen sukeltaessaan ihminen siirtyy välitilaan, jossa ei juuri sillä hetkellä tarvitse tehdä mitään.
Aamutakissa on aikaa ajatella ja lupa haaveilla. Aamutakki on kuin haaveilijan hellä haarniska.
Haaveilu muuten on sana, jolla on vähän huono kaiku. Moni pitää haaveilua turhana ja tuottamattomana toimintana. Olen eri mieltä. Kyky haaveilla on arvokas taito, niin sanottu pääomakyky. Sille kannattaa varastaa aikaa turhemmilta toimilta.
Haaveilun puolesta puhuu sekin, että elämme kellotetussa suorituskulttuurissa, jossa ei hevin pysähdytä edes muutamaksi minuutiksi. Haaveilu ei kuitenkaan onnistu ilman rauhoittumista. Se puolestaan maadoittaa meitä kaiken älämölön ja häsyn keskellä.
Haaveilu liittyy myös olennaisesti luovuuteen. Se avaa ajattelun hanoja ja päästää ideat virtaamaan. Haaveilu on portti mielen kevääseen. Älä jätä sitä kulkematta.
Haaveitaan kannattaa kuunnella. Ne voivat kuiskuttaa asioita, joita elämältä kaipaamme. Haaveet voivat myös kannatella meitä kun eteen tulee arjen raskaita hetkiä.
Jos sohvalla tai saunassa ei haaveiluta, voi kokeilla metsää tai rantaa. Liiketeknisesti on tärkeää edetä hitaasti haahuillen, sillä se on omiaan houkuttelemaan haaveita esiin selkeiksi mielikuviksi.
Kun seuraavan kerran näet haaveilijan tuijottamassa kaukaisuuteen hymynkare huulillaan, muista antaa hänelle työrauha. Hän on tärkeällä asialla.
