Hymypoika- ja Hymytyttö-patsas ovat käsitteitä suomalaisessa koulumaailmassa. Äskettäin uutisoitiin, että niiden lisäksi tulee uusi patsas, neutraali Hymy-patsas. Taustalla on linjaus sukupuolitietoisesta opetuksesta. Hyvä. Ehdottomasti positiivinen ilmiö.
Toisaalta, vuonna 2022 olisi voinut odotella uutista myös siitä, että Hymy-patsaista luovutaan koulumaailman kokonaishyvinvoinnin nimissä, palkinnon hyvää tarkoittavan mutta eriarvoistavan muinaisjäänneluonteen vuoksi.
Ymmärrän paremmin sen, jos joku saa stipendin hienosti edistyneistä opinnoista tai urheilumenestyksestä koulunsa edustajana valtakunnallisissa kilpailuissa.
Huonommin ymmärrän sen, jos lapset laitetaan itse äänestämään joukostaan yksi patsaan saaja.
Tohtisinko epäillä, että alakouluikäiset voivat kenties olla vielä liian nuoria arvioimaan palkittavaa itse?
Jos tohtisin, saattaisin miettiä, voisiko arvioinneissa vaikuttaa se, kenellä luokan ulospäin suuntautuneista kivannäköisistä tyypeistä on laajin kaveripiiri, eniten harrastuksia ja kenties muitakin ulkoisia menestymisen merkkejä, vaikkapa stailit kuteet, siisti puhelin, söpö koira ja niin edelleen. Ja moniko pohtisi: Jos mä nyt äänestän sitä, niin tykkäisköhän se musta vähän enemmän.
Voisiko mitään tuonkaltaistakaan liikkua lapsen päässä? En tiedä. En enää kunnolla muista omia kouluvuosiani.
Jos meillä oli äänestys, lie ääneni mennyt omille kavereilleni. Niin hyvä arviointikykyni oli tuonikäisenä.
Oli miten oli, kaipa opettajainhuone aina ohjailee tuloksia sen verran, että vuodesta 1954 järjestetty hyvän toveruuden kilpa (ikävähkö nimi) menee joka vuosi suunnilleen oikein.
Toivottavasti olen tässäkin väärässä, mutta ehkei suurin osa lapsista koskaan saa koulussa mitään näkyvää, käsin kosketeltavaa tunnustusta.
Sitä kun ajattelee, tulee surku. Täydellisessä maailmassa jokainen koululainen saisi tänä keväänä Hymy-patsaan, jonka jalustassa lukisi: Olet ihana ja hyvä tyyppi. Hauskaa kesälomaa!
Tällöin huomiota saisivat nekin, jotka ovat luonteeltaan vetäytyviä, eivätkä siksi ainakaan näkyvästi tee Hymy-patsaan arvoista ”rakentavaa yhteistyötä kaikkien kanssa”.
Silti nämä introvertit ja maan hiljaisiksi leimautuneet voivat edistää ryhmänsä yhteishenkeä ja antavat takuulla työrauhan muille kiusaamatta ketään.
He vain käyvät kouluaan ja antavat muidenkin käydä. Lasten maailma on pullollaan näitä tavallisia arjen sankareita. Hekin ansaitsisivat kannustavan patsaan.
Täydellisessä maailmassa jokainen koululainen saisi tänä keväänä Hymy-patsaan, jonka jalustassa lukisi: Olet ihana ja hyvä tyyppi. Hauskaa kesälomaa!
