Joka sähkönripaus pitäisi säästää, mutta jouluvalojakin olisi kiva käyttää. Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin ryhtyy ennen kuin aloittaa ripustuksen.
Minä nimittäin koin männä jouluna ihan kohtuullisen jouluvalohelvetin.
Vastassani oli kolme 40-vuotiasta riippapihlajaa, säkäkorkeus noin kolme metriä. Lisäksi Sorbus Pendula luokitellaan vaikeaksi kiipeilypuuksi tiheän ja köynnösmäisen oksistonsa vuoksi.
Ylös olin kuitenkin menossa, asentaakseni jonkun toivomuksesta kauniille kiemuralle pitkät jouluvalot. Liian pieniltä A-tikkailta silppusin keskimmäisen pihlajan niin kutsutulle haaratorille. Kun aloin suoristaa ruotoani, nousun aikana taipuneet oksat vapautuivat ja pyyhkivät piponi maahan kuin varoituslaukauksena.
Vaihdoin kulmaa ja nousin uudelleen oksistoon. Taas tuli puulta piiskaa. Kymmenoksajärjestelmällä lyöty hyökkäys olisi voinut sokeuttaa minut ilman okulaareja. Kiitin huonon näön jumalia rilleistäni.
Poskia, ylähuulta ja nenänvartta poltti. Oksakimppu oli pyyhkäissyt yli kasvojen. Kirosin tikkailta käsin koko joulun ja päätin, ettei kukaan saa minulta yhtäkään lahjaa.
Suuttuminen auttoi. Apinan raivolla pujottelin metreittäin valojohtoa oksien takaa ja välistä. Vastustajani huomasi etenemiseni ja lähetti matkaan ovelimman oksapirunsa. Kamikazen tarkkuudella se löysi tiensä oikeaan korvakäytävääni. Huusin säikähdyksestä. Onneksi sain vedettyä päätä vasemmalle ennen kuin oksa puhkoi tärykalvon.
Olisin painanut kipeää korvaa kädellä, ellei kainalossani olisi ollut terassiharja, jonka nokkaan olin asetellut valojohtoa tarkoituksena nostaa harjan avulla valoja mahdollisimman ylös puuhun.
Tehtävä oli sen verran mahdoton, että se – ihme kyllä – onnistui. Hetken tunsin seisovani maailman katolla.
Kipitin äkkiä tikkaat alas ja kytkin voitonriemuisena töpselin seinään. Tadaa!
Ei näyttänyt juuri miltään.
Palkinto tuli vasta illan pimetessä. Tyylitietoinen naapurimme kommentoi valoja hienoiksi. Myhäilin hiljaa itsekseni, mutta naapurille vähättelin valojen kaarta. Totesin korjaavani niitä vielä, vaikken toki aikonutkaan.
Jostain syystä valot lakkasivat toimimasta joskus kevättalvella. Samapa tuo. Kesällä leikkasin ne puutarhasaksilla metrin paloiksi ja revin tylysti alas.
Tänä jouluna kyseisiä pihlajia ei valaista. Ehdotin, että panostamme pensaisiin ja kynttilälyhtyihin. Miksikö?
No, en ole taikauskoinen, mutta painajaisunessa minulle ilmestyi musta lammas ja lausui näin:
Jos on kerran voittanut valomiekkailussa kolmemetrisen Pendulan, onneaan ei pidä koetella toistamiseen.
