Tuttavani on ammattimuusikko, esittävän taiteen taitaja, sävelten seppä.
Ikävä kyllä, monen kollegansa tavoin hän on mietiskellyt alan vaihtoa viimeisen parin vuoden aikana.
Taide- ja kulttuurialan tuore selvitys on juuri ilmestynyt. Syksyllä tehty barometri käsittelee vuotta 2021. Selvityksen mukaan joka viides taiteilija harkitsee alan vaihtoa.
Erityisen karu tilanne on musiikin, sirkuksen, tanssin ja näyttämötaiteiden aloilla. Näistä ammattilaisista alan vaihtoa harkitsee jopa joka kolmas.
Taiteilijoiden usko tulevaisuuteen on ollut koetuksella. Koronapandemia on iskenyt alaa rajusti, kun keikat ja esiintymiset ovat menneet totaalisesti alta.
Kyselyn perusteella esimerkiksi musiikkibisnes koetaan kriisiherkkänä alana, jolla toimeentulo voi olla erityisen hataraa. Koronatukea on sentään saanut moni, jolla on ollut esittää riittävät näytöt. Näin on onneksi myös tuttavani laita.
Tuet korvaavat kuitenkin vain välttämättömän selviämisen, sen leivän. Voi ja juusto leivälle olisi saatava tekemällä sitä mitä parhaiten osaa, soittamalla.
Valtava määrä keikkapalkkioita on jäänyt makaamaan koronavuosina ties minne. Siitä kertoo sekin, kuinka moni kunta teki viime vuonna ylijäämäisen tuloksen. Jollain tilillä siis lie makaavat myös kulttuurin määrä-
rahat.
Kunnissa taidepuolen normaalieuroja ei ole yksinkertaisesti voitu käyttää pariin vuoteen, kun on ollut mahdoton järjestää tapahtumia tai ostaa vaikkapa kiertueita kouluihin ja päiväkoteihin.
Jälkiviisaus on paras viisaus. Siksi nyt on helppo pohtia, olisiko kunnissa voitu käyttää noita kulttuuripuolen rahoja esittävän taiteen hyväksi jo pandemian aikana?
Entä jos olisi palkattu vapaaehtoisia ammattimuusikoita kouluihin musiikinopettajien apukäsiksi, vaikkapa opettamaan tenaville kitaran soittoa ja laulamista?
Tai palkattu esittävän taiteen ammattilaisia suunnittelemaan tulevia, kaikkia kohottavia tapahtumia koronan jälkeistä aikaa silmällä pitäen?
Tällä tavalla kunnissa olisi voitu vaikuttaa siihen, että moni paikallinen taiteilija olisi säilyttänyt uskonsa tulevaisuuteen ja omaan ammattiin. Lisäksi heidän monipuolista osaamistaan olisi voitu valjastaa yhteiseksi hyväksi.
Ehkä jossain päin Suomea näin on toimittu. Jos on, siitä soisi yleisesti puhuttavan – vastaisen varalle.
Tero Hautamäki
päätoimittaja
